Kahden täyspitkän levyn jälkeen The Detroit Cobras sivaltaa seitsemän siivun ja 19 minuutin tiivistelmällä yhtyeen parhaista puolista. Mitch Ryderin, The Sonicsin ja 60-luvun tyttöbändien hengessä rockaava orkesteri puuhastelee lähinnä obskuurien lainapalojen parissa. Se ei kirjoita kappaleitaan itse, vaan toimii välikappaleena liekin siirtämisessä uudelle sukupolvelle. Tähänastisten näyttöjen perusteella kyseessä on yksi moottorikaupungin elävimmistä ja kipinäherkimmistä komboista. Rockbändien keikat ovat usein tylsiä riittejä, mutta tämän yhtyeen haluaisin todella nähdä lavalla.
The Detroit Cobrasin yhteydessä on triviaalia puhua uuden rock'n'rollin buumista, siksi ajatonta ja autenttista on yhtyeen ilmaisu. Hurmahenkisen ja äärimmäisen svengaavan garage soul -orkesterin kruunu on antaumuksella, sielukkaasti ja seksikkäästi laulava Rachel Nagy, joka poseeraa ilkosillaan albumin kannessa. Silver And Goldin ajaksi yhtye rauhoittuu kärvistelemään sydänsurujen parissa, mutta muuten touhu on riemastuttavan pidäkkeetöntä. Yhtyeen motoksi sopii rennosti ja railakkaasti vispaavan 99 And A Half Won't Don otsikko.
Levy alkaa vetoketjun avaamisesta syntyvällä äänellä ja Rachelin "very nice" -toteamuksella. Mitä farmarien kätköistä mahtoi löytyä?
THE DETROIT COBRAS: Seven Easy Pieces
Arvio julkaistu Soundissa 03/2003.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Kahden täyspitkän levyn jälkeen The Detroit Cobras sivaltaa seitsemän siivun ja 19 minuutin tiivistelmällä yhtyeen parhaista puolista. Mitch Ryderin, The Sonicsin ja 60-luvun tyttöbändien hengessä rockaava orkesteri puuhastelee lähinnä obskuurien lainapalojen parissa.
Arvio
THE DETROIT COBRAS
Seven Easy Pieces
Rough Trade
Seven Easy Pieces
Rough Trade