ERI ESITTÄJIÄ: Vapauden kaiho – Lauluja Amnestylle

Amnesty Internationalin toiminta perustuu YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. 40 vuotta sitten syntyneellä kansainvälisellä ihmisoikeusjärjestöllä on harvinainen tavoite – tehdä itsensä tarpeettomaksi. Työ on vielä kesken, sillä edelleen ihmisiä vangitaan, kidutetaan ja teloitetaan esimerkiksi heidän poliittisten mielipiteidensä, ihonvärinsä tai kansallisuutensa vuoksi.
Vapauden kaiho -syntymäpäiväkokoelman musiikillisesti ylivertaiset esitykset ovat Hiski Salomaan 1920-luvulla kansalaissodan kommentaariksi kirjoittama ja Soul Captain Bandin nyt lämpimäksi dubreggaeksi sovittama levyn nimikkokappale sekä yhtä rennosti ja vielä juurevammin rytmitetty Nimbus 3000:n ja Pelle Miljoonan yhteinen Väkivalta ja päihdeongelma, jonka teksti on edelleen täyttä asiaa. Nuori kaustislainen Ville Kangas on säveltänyt isoisoisänsä Wiljami Niittykosken vanhan runon Miksen saanut nuorena kuolla?, jota tulkitessa Ismo Alanko kuulostaa pitkästä aikaa siltä, että hänellä on jotain tärkeää sanottavaa. Op:l Bastardsin kurisevan elektrodubin ja Otto Donnerin pehmeästi viiltävän trumpetin liitto tuo Pekka Strengin Sisältäni portin löysin -klassikon yllättävän luontevasti 2000-luvulle. Mukana on tietenkin myös monia kappaleita, jotka eivät ole millään lailla musiikillisesti merkittäviä tai mielenkiintoisia.
Tietenkin pelkkä tälle levylle osallistuminen on poliittinen teko ja sinällään kiitoksen arvoinen asia, mutta toivottavasti muusikoilla riittää tahtoa ja uskallusta muunkinlaisiin mielenilmauksiin. On mielestäni surullista, että suomalaiset musiikintekijät eivät ole nähneet velvollisuudekseen osallistua esimerkiksi globalisaatio- tai ihmisoikeuskeskusteluun. Tyytymättömyys pitää tuoda julki, sillä muuten muutos ei ole mahdollinen.
Amnestyn adoptoimia mielipidevankeja on lähempänä kuin monet osaavat odottaakaan. Valtiollisen väkivaltakoneiston toimintaan osallistumasta kieltäytyviä rangaistaan Suomessa yhä vankilatuomiolla.