Kun 39-vuotias Ghostface ilmoitti tekevänsä ”r&b-albumin”, moni oli jo ehtinyt unohtaa Bulletproof Walletsia (2001) aikanaan kuvaillun sellaiseksi. Wu-veteraanin tyyliopissa on ollut läpi 2000-luvun juonteita niin klassisesta soulista kuin uudesta r&b:stäkin, joten jokainen osasi odottaa All That I Got Is Youn tai Momman kaltaisia kouraisevia muistelmia karusta lapsuudesta suurkaupungin vuokrakasarmissa. Osa toivoi myös Hollan tai Big Girlin kaltaisia soul-kappaleita, joiden päälle mestari vapaasti räiskähtelisi. Kolmannella taas lienee ollut mielessä Never Be The Same Againin ja Love Sessionin kaltaiset uudenaikaisemmat grown man -draamat, joissa klaanin tähti loistaa kirkkaimmin.
Lopullinen levy ei kehuja kerää. Ghostdini on edellä mainittujen mestariteoksien sijaan lähempänä Back Like Thatia: tämänpäiväistä, puhki tuutattua keskitien radio-r&b:tä. Yleensä tyylilajia ovat edustaneet yksiulotteiset poikkeukset muuten moneen suuntaan venyvien pitkäsoittojen keskellä, mutta r&b-levy ei ole luonteeltaan opus vaan kokoon puristettu pyrähdys, jonka huiput ovat harvassa. Vain sen vinoimmat hetket ja nerokkaasti kaarteleva kielenkäyttö muistuttavat paremmista päivistä ja Supreme Clientelen (2000) kaltaisista merkkipaaluista.