Jos yhtye ottaa lähtökohdakseen jonkin juurimusiikin tyylin, on sillä kuuntelijan silmissä kaksi tapaa leimautua. Se voi joko jäljitellä esikuviaan ilmaisun autenttisuutta tavoitellen tai laajentaa tyyliä muilla vaikutteilla. Jälkimmäinen vaatii enemmän rohkeutta ja mielikuvitusta, mutta parhaimmillaan siitä seuraa jotain täysin uutta.
Kotkasta ponnistava Goon naittaa suomenkieliseen ska-musiikkiinsa slaavilaisia vaikutteita, kun Madness puolestaan ammensi brittiläisen kulttuurin musichall-perinteistä. Etniset sävyt tuovat musiikkiin melodista kiehtovuutta. Seitsikko rokkaa myös tiukasti, ja kappaleissa on mukavasti sovituksellisia koukkuja.
Levyn suurin kompastuskivi onkin sen lyyrinen anti. Suomirockin ikuisuusteemat – humala, krapula, kahvi ja kela – toistuvat teksteissä ikään kuin paremman sanottavan puutteessa. Sanoisiko juhlatuulella oleva rudeboy myöskään: ”Tännään juon vähän viiniä, Tännään on kaikki tytöt fiinejä?” Ei sanoisi.
Myös artikuloinnissa on petrattavaa. Vokaalien venytykset ja tavujen painotukset taittuvat välillä summittaisen kuuloisesti. Nämä pikku viat ovat kuitenkin kaikki korjattavissa. Hyvää ja fiksua bailumusiikkia ei tehdä Suomessa liikaa.