Kotkasta ponnistavan Goonin kolmas pitkäsoitto esittelee musiikkityylejä surutta hämmentävän seitsikon, jolle ska-musiikki on enää väljä viitekehys. Levyn sisällä voidaan viljellä suomirockia, viihdemusiikkia a´la Suurlähettiläät, punkia, reggaeta ja slaavilaista iskelmää – jopa teinislovari. Lähtökohtaisesti rajoja rikkova asenne on tosi jees, mutta toimiakseen yhtyeellä tulisi olla vahva ja omaleimainen näkemys tekemisistään.
Tavallisesti homman hoitaa poikkeuksellinen keulakuva, kuten esimerkiksi CMX:n tai YUP:n tapauksessa. Goonin Juho Jantusesta hommaan ei ole. Ilmaisu hapuilee, eikä ääntä voi ainakaan kiinnostavaksi luonnehtia. Sama pätee yhteiskuntakriittisiin sanoituksiin: oivallusten sijaan tarjolla on oravanpyörässä voivottelua.
Kenelle musiikki on tarkoitettu? Jos olen työelämän kurjistama rusina, haluan hauskanpitoa – ratkaisun, en elämäntilanteeni kartoitusta. Haikaileva humanisti saattaa periä maan, mutta kuka yhtyy innosta piukeana yhteislauluun: ”Kuka välittäisi ihmisestä, kuka välittäisi ihmisestä, kun ei ihminen, eikä järjestelmä.”
On yhtyeessä paljon hyvääkin. Yhdeksän vuotta ovat hioneet soittajista vimmaisesti yhteen puhaltava yksikön. Rytmi ja tekniikka ovat hallussa, sovituksissa on mukavasti vaihtelua.
Soundi tavoitti Goon-laulaja Juho Jantusen Kotkasta, Nitro Games -peliyhtiön näyttöpäätteen ääreltä. Skan lisäksi miehen cv:stä löytyy muun muassa Commander – Conquest Of The Americas -strategiapelin koodausta.
Goon on yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Mitä teitte eri tavalla verrattuna viime vuonna julkaistuun Tehtaan varjossa -levyyn?
– Työskenneltiin Lappeenrannassa Astia-studiolla, Anssi Kipon hoivissa. Hän äänitti, miksasi, masteroi ja tuotti levyn. Se toi soundillisesti uutta kulmaa tekemiseen. Myös sävellysvastuu jakautui aikaisempaa tasaisemmin jäsenten kesken.
Miten yhtyeen tyyli on jalostunut yhdeksässä vuodessa?
– Kun bändi perustettiin, me kuunneltiin amerikkalaista skeittipunkkia ja ska-poppia. Niistä vaikutteista siirryttiin hiljalleen rapakon tälle puolelle, pohjoismaisiin ska-bändeihin. Esimerkiksi oululainen Blaster Master on vaikuttanut soundiimme paljon.
– Koko ajan on tullut lisää elementtejä erilaisista musiikkityyleistä. Esimerkiksi iskelmällisyys kuulostaa mun mielestä aika raikkaalta rockmusiikissa.
– Tekstipuolella aloiteltiin englanniksi, mutta aika nopeasti alkoi tuntua järkevältä vaihtaa kotimaiseen. Varsinkin alkuaikoina imin vaikutteita Zen Cafén Samuli Putrolta. Kai se on mun sanoittajaesikuva.
Suomen kiertämisen lisäksi olette keikkailleet paljon Baltian maissa ja Venäjälläkin. Miten suomalainen ska-pumppu otetaan siellä vastaan?
– Hirveän innoissaan. Varsinkin Baltian maissa meihin on suhtauduttu avoimin mielin. Eihän se meille mitään levyjen myyntialuetta ole, mutta hauska siellä on soittaa.
– Yksi Petroskoin reissu on jäänyt erityisesti mieleen. Ehkä siksi, että yleisössä oli yli 7000 ihmistä. Joku venäläinen promoottori näki meidät Ilosaaressa vuonna 2007 – ja halusi rajan taa. Järjestäjät tulivat hakemaan meidät Suomesta. Luultiin, että keikka on jossain klubissa, mutta siellä oli keskustori täynnä ihmisiä.
Millainen musiikkikaupunki Kotka on?
– Hevikaupunki, varsinkin Karhulan kaupunginosa, mistä me ollaan kotoisin. Rytmimusiikkibändinä me ollaan oltu täysin marginaalissa, outoja lintuja. Tavallaan täältä on ollut aika vaikea ponnistaa.
Milloin viimeksi teit jotain kapinallista? Mitä se oli?
– En nyt muista mitä viimeksi, mutta viime vuonna noustiin barrikadeille, kun 120 vuotta toiminut Karhulan lasitehdas lakkautettiin. Soitettiin luvatta keikka tehtaan porteilla. Myllytettiin sanaa ja lopulta paikalle tuli 150 ihmistä, mukana viimeistä päivää töissä ollut henkilökunta. He nostivat puuristin pystyyn tehtaan kuoleman muistoksi.
Teksti: Antti Karkiainen