India Arie Simpson löi tyylinsä lukkoon jo ensimmäisen albuminsa Acoustic Soul (2001) otsikossa. Laulaja on hionut viiden levyn ja kahdentoista vuoden ajan konseptiaan yhtä hartaasti kuin AC/DC omaansa. Akustisuus ei ole aivan kirjaimellista. Sähköä on ilmassa paljonkin, mutta tämän päivän r&b:n ulkokultaisista tehokeinoista pysytellään etäällä. Piano on piano ja rummut ovat rummut. Autolla ajetaan eikä korjailla laulun epätarkkuuksia.
Jokainen laulu taipuisi helposti esitettäväksi iltanuotion ja akustisen kitaran säestyksellä. Tietty vanhanaikaisuus paistaa siitäkin, että reggearyhmä Morgan Heritagen laulaja Gramps Morgan on levyn ainut vieraileva nimi. Jamaikan rytmein sävytetty Thy Will Be Done tuo kokonaisuuteen tervetullutta vaihtelua samoin kuin itämaisin ornamentein koristeltu Flowers.
Yhdessä kohtaa laulaja on silti antanut turhaan periksi ajankohtaisille kotkotuksille. Levy kestää liian kauan. Kaupallisen radion normimäiskeen keskellä mikä tahansa sen kappaleista virvoittasi korvia ja sielua. Kerralla nieltäväksi vajaan tunnin annos seesteisyyttä on pikkuisen kova pala. Tasapainoisuus uhkaa lipsahtaa tasapaksuudeksi.