INDIA.ARIE: Voyage To India

India.Arie teki debyyttialbumillaan Acoustic Soul tietoista hajurakoa parfymoituihin r&b-prinsessoihin. Oma persoona ja sen näköinen musiikki olivat ykköstilalla, kampaus ja kaula-aukko sivuseikkoja. Itse asiassa artistimme sijoittuu lähemmäs perinteistä laulavaa lauluntekijää kuin modernia soul-staraa. Äänensä ja fraseerauksensakin puolesta hän on enemmän sukua Tracy Chapmanille kuin Aretha Franklinille.

India.Arie ei ilmaise tuntojaan sielu vereslihalla, vaan tarkkailee ja kommentoi jokapäiväisen elämän ominaisuuksia kypsän nuoren naisen otteella. Päällimmäisenä soi akustinen kitara, ja "oikeita" soittimia hyödynnetään ahkerasti pelkistetyissä sovituksissa. Ohjelmoidut rytmit pysyttelevät taustalla. Vaimea torvisektio vain käväisee kuvioissa. Vaikutelma on erittäin miellyttävä, vaan ei vangitseva. Levyn seurassa viihtyy vaivatta, mutta mielenkiinto herpaantuu loppumetreillä, kun jäntevät sävellykset loppuvat kesken. Päätösraita God Is Real ei ole ainoa, joka jää eteeriseksi huhuiluksi.

Ennen laimeaa loppua kuullaan kuitenkin reilu puolituntinen onnistunutta laulelmallista soulia, tarttuvia melodioita ja melkeinpä käsin kosketeltavaa lämpöä. Lempeälle Little Things -singlelle voi vain toivottaa menestystä. Se olisi tervetullut poikkeus hittilistoille. Myös Slow Down ja Headed in the Right Direction kuuluvat levyn helmiin. India.Arie ei lukeudu niihin laulajiin, joiden tulkinnat saavat keskinkertaisenkin materiaalin loistamaan. Eipä tarvitsekaan, jos laulujen laatu vakiintuu tulevaisuudessa edellä mainittujen biisien tasolle.