India.Arie ilmoittaa uutuutensa takakannessa, että hänen tehtävänsä tässä maailmassa on “to spread love, healing and peace through the power of words and music”. Missio, jota laulaja toteuttaa myös Unicefin lähettiläänä, ei totisesti ole vähäpätöinen. Kannattaa myös panna merkille, että sanat tulevat ohjelmanjulistuksessa ennen musiikkia.
Länsimainen skeptikko on havaitsevinaan moisessa kaiken hyvän airueksi julistautumisessa omahyväisyyden pistävän aromin. Vai onko haju sittenkin peräisin haistelijasta itsestään? Taiteilijattaren kiitollisuus luojalleen tulisi selväksi vähemmilläkin alku-, väli- ja loppusoitoilla, mutta ilmeisesti kutsumus on aito. Tämän oivalluksen jälkeen musiikkikin paranee joka kuuntelulla.
India.Arien lähtökohta on 2000-lukulaisen popahtavan soulin inhimillinen ja akustispainotteinen versio. Tältä pohjalta syntyy miellyttävästi hyväilevää, mutta hieman särmätöntä musiikkia. Peruslinjalta poikkeaminen tuottaa parhaat tulokset. Better Way on verevää hiphopilla jatkettua rämebluesia. Pearls tuo levylle pienen palan läntistä Afrikkaa ja The Cure Turkkia.
Ghetto kestää vertailun soulin klassisten kaupunkikuvausten kanssa.
