Nimensä erikoisesti kirjoittava India.Arie kuuluu nuorten soul-naisten seesteisimpään siipeen. Neito on päässyt platinamyyntiin ilman seksiä puhkuvia videoita ja rap-starojen rutiinivierailuja. Hyvä niin, mutta kyllä Arien humaani henkäily saisi olla hitusen eläväisempää. Gospel-lähtöinen äänijänteiden revittely ei sovi kuvioihin. Myös soittoa ja sovituksia leimaa korrektius. Folkahtavassa tyylissä voi havaita kaikuja Tracy Chapmanista ja jopa Stingiin viittaavaa universumin syleilyä. Tämän kaiken hyveen ja kohtuuden keskellä tulee samanlainen olo kuin Voima-lehteä lukiessa: vajavainen ihminen huomaa joutuneensa liian hyvään seuraan.
Arien persoonallisuus ja karisma eivät jaksa nostaa Testimonyn alkupuolen laulelmia mukavaa viihdyttävyyttä suurempiin korkeuksiin. Paradoksaalisesti albumi käy kiinnostavammaksi lähetessään nykyaikaisen r&b:n yleensä sangen epäkiinnostavaa valtavirtaa. Levyn ainoa vieraileva tähti Akon antaa kaivattua pontta I Am Not My Hair -hitille. Better People osoittaa, että maailman parantelukin menee helpoimmin läpi silloin, kun apuna on kunnon kertosäe.
