IRON SAVIOR: Dark Assault

Avaruudessa yksin kelluvaa Iron Savior -masiinaa tarvitaan taas. Maata pitää pihdeissään ilkeän Varjon musta armeija ja taistelu näyttää epätoivoiselta. Kaikki on yhden kortin varassa, mutta urheat soturit osaavat hommansa. Maailma pelastuu.
Iron Saviorin kolmosen puitteet ovat hyvin samanlaiset kuin edellislevyilläkin. Dark Assault on teema-albumi ja prologi levyn tapahtumiin yhtä lapsellinen ja nolo kuin aiemminkin. Se on sellaista höpöhöpöä ettei lukemaan pysty, vaikka scifistä pitäisikin. Kunpa kukaan höyrypää ei keksisi ruveta vääntämään näistä rakennuspalikoista elokuvaa.
Siinäkin mielessä Dark Assault muistuttaa edeltäjiään, että kun kankean tarinan saa mielestään ja keskittyy musiikkiin, pääsee osalliseksi iloisesti napsuttavasta teutonihevistä. Kunnon huudatuksia, mustan aukon lailla puoleensa vetäviä kertoja ja mukavasti tuulettavaa vauhtia, niitä Dark Assault tarjoaa mielin määrin. Kokonaisuus näyttäisi koostuvan peräkkäin lyödyistä singlebiiseistä sillä tarttuvuus ja ikävä kyllä myös kertakäyttöisyys on ilmeistä. Aivan kuin Iron Saviorilla olisi ollut hittipakko lauluja kirjoittaessaan. Sekään ei ole poikkeus, että Kai Hansen koukuttaa levyn kiehtovimman laulun. Solar Wings, kaikessa priestmäisyydessään, hyydyttää muut kyydistä harpatessaan hyperavaruuden metallilaitumille.
Iron Savior ei ole tarkoitettukaan kaikkein vakavimmaksi bändiksi, mutta jotain se voisi maineensa pelastamiseksi tehdä. Ei ole kovin tyylikästä leimauttaa itseään alituiseen surkeaa kioskiscifiä suoltavaksi pelleporukaksi. Varsinkaan, kun musiikki toimii paremmin kuin monella muulla saman sarjan saksalaisella ja keskieurooppalaisella.