Parikymppinen pianisti ja laulaja Jamie Cullum tallustelee tennareissaan rennosti Mel Tormén ja Harry Connick Jr:n avaamia polkuja. Liikutaan siis jazzin, bluesin ja iskelmällisen yökerhoilun hämärillä rajamailla, mutta ei kaikkein ilmeisimmän eväspaketin kanssa.
Cullum heittää alan klassikoiden (Singing In The Rain, Old Devil Moon, Blame It On My Youth) sekaan pokkana Hendrixin Wind Cries Maryn ja Jeff Buckleyn Lover, You Should Have Come Overin. Lisäksi hepun omat sävelmät, varsinkin irtonainen nimikappale, vakuuttavat, ettei tämä jää tähän. Ilomielinen pimputtelu ja rento svengi irtoavat Wiltshiren kasvatilta todella luontevasti. Tulkinnoissa on riittävästi särmää ja itsevarmuutta. Balladien parissa Cullum ole oikein kotonaan, eikä niitä liiemmin tuputetakaan. Ehkä sitten kypsänä kolmikymppisenä?
Miedosti jazzillisen popin esiinmarssi on kerrassaan mainio ja hupaisa muoti-ilmiö. Twentysomething soi jo yli puolessa miljoonassa brittiläisessä kotitaloudessa. Se on oiva albumi, vaikkei taivaita tavoittelekaan. Mieluummin Jamie Cullum kuin Robbie Williams.
JAMIE CULLUM: Twentysomething
Arvio julkaistu Soundissa 04/2004.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Parikymppinen pianisti ja laulaja Jamie Cullum tallustelee tennareissaan rennosti Mel Tormén ja Harry Connick Jr:n avaamia polkuja. Liikutaan siis jazzin, bluesin ja iskelmällisen yökerhoilun hämärillä rajamailla, mutta ei kaikkein ilmeisimmän eväspaketin kanssa.
Arvio
JAMIE CULLUM
Twentysomething
Verve
Twentysomething
Verve