JAMIE CULLUM: Catching Tales

Elämä hymyilee Jamie Cullumin faneille. Heinäkuussa kaksi energistä keikkaa Suomessa, elokuussa Pointless Nostalgic -uudelleenjulkaisu ja syksyn tullen ihan uusi annos notkeaa kevytjatsia. Tyyliopillinen painopiste tosin on liirtänyt lähemmäs puhdasta pianopoppia, suunnilleen kaistan verran Ben Foldsista keskitien suuntaan. Mutta hankala tästä on olla tykkäämättä ja miksi pitäisikään? Jamppa osaa asiansa ja nauttii viihdyttäjän roolista.

Lee Dorseyn Get Out Of My Life Womanin pianobreikkiä lainaileva Get Your Way aloittaa levyn todella lupaavasti. Biisin taustalla häärii piirrosbändi Gorillazin dj-jäsen Dan The Automator. Juuri tällaisessa huolettoman funkyssa irrottelussa Essexin oma poika on parhaassa iskussa. Seuraavaksi soiva London Skies tavoittelee seesteisyyttä, mutta kuulostaa huomattavan harmaalta. Fascinating Rhythm saa Cullumin käsitelyssä uutta iloa ja eloa. Muut ikivihreiden versiot kulkevat sujuvasti sen kummemmin säväyttämättä. Läpimurtolevy Twentysomething oli napakampi ja tasalaatuisempi.

Pharrell Williamsin Wifey sekä Ed Harcourtin kanssa tehty Back To The Ground ovat kelpo suorituksia, mutta enemmän tai vähemmän väärässä seurassa. Ne vahvistavat sitä vaikutelmaa, että aikalisä on paikallaan ennen seuraavaa albumia. Keskittyäkö siihen, mikä toimii ja tuottaa, vai pitäisikö kehitellä jotain vallan uutta?