JONNY GREENWOOD: Bodysong

Ne, joille Radioheadin Hail To The Thief tuotti pettymyksen perinteisemmässä bändisoinnissaan, saavat reippaasti purtavaa yhtyeen kitaristin Jonny Greenwoodin Bodysongista. Samannimiseen elokuvaan sävelletty soundtrack on liki kolmivarttinen instrumentaalimatka, joka leijailee musiikin kategorioissa samanaikaisesti kaikkialla ja ei missään. Uskallan väittää levyn olevan varauksettomalle kuulijalle jopa huikeamman kokemuksen kuin Kid A tai Amnesiac konsanaan.

Kuvasta irrotettunakin Bodysong sisältää huikeita leikkauksia tunnelmasta toiseen. Pakahduttavan kauniita harmonioita huokuva avausraita Moon Trills nivoutuu yllättäen Moon Mallin toisgalaksiseen länkkärimaailmaan. Puolet studioajasta yksin musisoineen Greenwoodin dramaturgisiin neronleimauksiin kuuluu myös kahden ulkopuolisen ryhmän soitattaminen: The Emperor Quartetille kirjoitetut, oivaltavat jousisovitukset säestävät takuulla valkokankaan tapahtumia yhtä erikoisesti kuin rumpali Gene Calderazzon ryydittämät jazztykitykset. Jälkimmäisiin kun vielä sotketaan astetta tulisempaa efektimyrkkyä Milky Drops From Heavenin loppupään tunnelmissa, ollaan levyn päättyessä ehditty katsoa mitä merkillisimpiä äänikuvia.

Tietämättä itse elokuvasta tuon taivaallista, ehkä soundtrackin kantta voisi koristaa K-18 -tarra: Convergencen ja Nudnik Headachen tahallaan pieleen ohjelmoidut lyömäsoitinloopit eivät nimittäin takuulla sovi kaikille kuulijoille – edes niille, jotka arvostivat Radioheadin muutaman vuoden takaisia studiokokeiluja. Miten tahansa ostava yleisö ottaakin Bodysongin vastaan, on se kaikessa kumartamattomuudessaan yksi kuluneen vuoden mielenkiintoisimmista julkaisuista.