JONNY GREENWOOD: Norwegian Wood

Arvio julkaistu Soundissa 4/2011.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.

Haruki Murakamin Norwegian Wood -kirjaan perustuva raskasmielinen elokuva (2010) on traaginen kertomus 1960-luvun Tokiosta.

Arvio

JONNY GREENWOOD
Norwegian Wood
Nonesuch

Haruki Murakamin Norwegian Wood -kirjaan perustuva raskasmielinen elokuva (2010) on traaginen kertomus 1960-luvun Tokiosta. Tarina keriytyy auki ongelmissaan uivan nuoren Torun ympärillä: opiskelijaradikalismin vyöryessä valtoimenaan hänen elämäänsä ravistelee ystävän itsemurha, joka punoo nuorenmiehen ja tämän ex-tyttöystävän yhteen, kunnes jälkimmäinen, Naoko, hakee hapertuvalle mielenterveydelleen selkänojaa parantolan syövereistä. Tilanne monimutkaistuu, kun Toru tapaa toisen naisen, joka repii Torun takaisin tähän päivään ja muistuttaa tulevaisuudesta.

Tarina on seksuaalisesti raastava ja valtoimenaan virtaavien tunteiden latautunut vyyhti, jonka tunnetiloja Radiohead-kitaristi Jonny Greenwoodin soundtrack syventää empaattisesti jousivetoisin sävellyksin. Niitä täydentävät harmonisesti rikkaat akustiset tilannekuvat, jotka ovat selkeä yhtymäkohta kitaran terapeuttiseen rooliin tarinassa, sekä Köln-legenda Canin kolme aikalaisnumeroa. Teoksen nimi on suora viittaus The Beatlesin ikivihreään, joka palvelee jonkinlaisena Naokon purkautuvan maailman kiintopisteenä, mutta The BBC Concert Orchestran tulkitsemat eteeriset kelailut kaiuttavat varsinaista purkautumista, Greenwoodin moniarvoisia, haikeita ja rauhattomasti venkoilevia seittejä.

Lisää luettavaa