KEN STRINGFELLOW: Soft Commands

Powerpopyhtyeiden kuningas The Posies on ollut telakalla aivan liian kauan. Yhtyeen toinen puolisko Ken Stringfellow lohduttaa kaipaavia kolmannella soololevyllään. Soolodebyytti sisälsi paikoin kuuntelukelvottomia demoraakileita, Touched oli puolestaan pakahduttavan kaunis akustisten laulujen kokoelma.

Jälleen on Kenillä uudet temput. Soft Commandsilla on kaksi ääripäätä: rauhallisia, pianovetoisia balladeja, sekä suurieleisiä, täyteensovitettuja popteoksia. Molemmat puolet toimivat omillaan komeasti, kuten petsoundsmaisen täyteläinen When U Find Someone tai äärimmäisen pelkistetty Known Diamond, mutta yhdessä ne tekevät albumista jokseenkin sekavan.

Kenin taitava, vaikkakin hieman ohut lauluääni toimii paremmin kovemmassa menossa, mutta balladeissa hänen laulunkirjoitustaitonsa ja hienot melodiat pääsevät hyvin esiin. Sävellykset ovat järjestään upeita ja niihin kasvaa kiinni jokaisella kuuntelulla.

Ken soittaa suurimman osan levyn instrumenteista, ja sessiomuusikot vaihtuvat jatkuvasti, mikä lisää levyn hajanaista vaikutelmaa. Melkein harmittaa tietää, millaista jälkeä The Posies olisi näistä lauluista saanut aikaan. Onneksi yhtyeeltä on uusi levy tulossa.