KINGS OF CONVENIENCE: Quiet Is The New Loud

Arvio julkaistu Soundissa 02/2001.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Kings Of Convenience ei ole yksin. 2000-luvun MTV-mentaliteetista, Limp Bizkitistä ja Britney Spearsista, tarpeekseen saaneita musadiggareita on enemmän kuin arvata saattaa.

Arvio

KINGS OF CONVENIENCE
Quiet Is The New Loud
Source

Kings Of Convenience ei ole yksin. 2000-luvun MTV-mentaliteetista, Limp Bizkitistä ja Britney Spearsista, tarpeekseen saaneita musadiggareita on enemmän kuin arvata saattaa. Britannian pop-lehdet ovatkin lanseeranneet New Acoustic Movement -otsikon kuvaillakseen uusia artisteja, jotka tekevät hiljaista, kaunista ja mukavaa musiikkia eivätkä hyökkää kuulijan kimppuun dollarinkuvat silmissään.
Norjalaisduon viimevuotinen Live In A Room -ep hurmasi jo ennen sen asettamista soittimeen. Viiden biisin levyn pahvikansissa nimittäin luki, että "Kuuntele tätä levyä mieluiten yksin. Kun istut mukavasti kaiutinten keskipisteessä, on Eirik vasemmalla ja Erlend oikealla puolellasi." Terveiset laittoivat odottamaan jotain aivan erityistä ja kun levyn oli vihdoin saanut hivutettua ulos kansista, niin miesten musiikki suorastaan naulitsi sohvaan.
Eirik Glambek Bøe (laulu ja nylonkielinen kitara) ja Erlend Øye (laulu ja teräskielinen kitara) kirjoittavat lempeitä lauluja lemmestä ja esittävät ne kahdestaan. Heidän akustisessa pop-musiikissaan ei ole mitään tungettelevaa, vaan laulut tyytyvät soimaan tilassa, jonka niille milloinkin haluaa suoda. Albumin kirkkain helmi on varovaisen trumpetin saattelema Singing Softly To Me, joka menisi täydestä minkä tahansa obskuuria bossa novaa esittelevän kokoelman lyömättömimpänä löytönä.
Välillä kaverukset kieltämättä kuulostavat vähän liikaa hemmotelluilta lääkäriperheen kakaroilta, jotka ovat innostuneet 60-luvun pop-estetiikasta. Kuitenkin albumia voi varauksetta suositella kaikille The Carpentersin, Simon & Garfunkelin sekä Belle & Sebastianin sulosoinnuista pitäville.