KINGS OF CONVENIENCE: Versus

Arvio julkaistu Soundissa 12/2001.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Aiemmin tänä vuonna norjalainen Kings Of Convenience varasti poppareiden sydämet hienolla Quiet Is The New Loud-levyllä. Suurimmalta osin akustinen levy oli täynnä kauniita lauluja kauniisti laulettuina ja soitettuina. Yllättäen jatkoa seuraa jo nyt. Versus ei kuitenkaan sisällä varsinaista uutta materiaalia.

Arvio

KINGS OF CONVENIENCE
Versus
Source

Aiemmin tänä vuonna norjalainen Kings Of Convenience varasti poppareiden sydämet hienolla Quiet Is The New Loud-levyllä. Suurimmalta osin akustinen levy oli täynnä kauniita lauluja kauniisti laulettuina ja soitettuina. Yllättäen jatkoa seuraa jo nyt. Versus ei kuitenkaan sisällä varsinaista uutta materiaalia. Pääasiassa kyse on muiden tekemistä remiksauksista edellisen levyn lauluista. Osa materiaalista on aiemmin julkaistu singlen b-puolina.
Vaan onpa hienoa jälkeä! Quiet Is The New Loud ei aivan jaksanut pitää yllä mielenkiintoa ihan albumin loppuun saakka, niin samasta muotista veistetty koko levy oli. Versus korjaa asian.
Ensimmäisenä kuullaan Röyksoppin miksaama I Don't Know What I Can Save You From ja jälki on erinomaista. Sandviksfjelletin huipulla äänitetty tuuli tuo hienon lisän alkuperäiseen. Tämä olisi voinut olla Dubstarille hieno single. The Weight Of My World esiintyy albumilla kahdesti, molemmilla kerroilla Four Tetin miksaamana. Näistä levyn lopettava instrumentaaliversio vie pidemmän korren. Kahdesti kuullaan myös Leaning Against The Wall sekä Failure. Edellisestä Bamboo Soul on saanut aikaan hienon, laiskasti rullaavan keitoksen. Samasta kappaleesta KOCin ystävä, Evil Tordivel on äänittänyt naapurin tytön kanssa kokonaan oman versionsa ja vaikka lopputulos on viehättävä lo-fi pala, ei se mielestäni kuulu levylle. Sama koskee Alfien versiota Failuresta. Ladytron onnistuu tuomaan Little Kidsiin oman tunnistettavan soundinsa ja silti säilyttämään olennaisen laulun alkuperäisestä viehätyksestä.
Kaiken kaikkiaan miksaukset kohtelevat hellästi ja hienovaraisesti KOCin lauluja. Hienostunein lisä on David Whitakerin jousisovitus Toxic Girliin. Se on osuvasti nimetty Monte Carlo 1963 versioksi. Ainoa sävellys, jota ei löydy edelliseltä levyltä, on yhdessä Dj Erotin kanssa tehty Gold For The Price Of Silver. Huokausten säestämä kappale on leppoisaa, kevyesti rullaavaa popmusiikkia.
Toivottavasti Erlend ja Eirik lähtevät seuraavaa levyä tehdessään rohkeasti ja ennakkoluulottomasti liikkelle, sillä Versus näyttää että aineksia on julkaista jotain todella hienoa. 

Lisää luettavaa