LAURI TÄHKÄ & ELONKERJUU: Komia on aina komia

Lauri Tähkä & Elonkerjuun debyyttialbumiin tuli suhtauduttua sen verran kriittisesti, että Pohjanmaalla saakka tunnettiin pistoja syrämmes. Bändin traditionaalisiin teksteihin säveltämä folkrock ei iskenyt toivotulla tavalla ja tekijäin taholta tuli kritiikin kritiikkiä aitopohjalaiseen tyyliin. Komia on aina komia -albumilla Lauri Tähkä pelaa samalla reseptillä, mutta lopputulos on tällä kertaa toimivampi.

Komia on aina komialla Lauri Tähkä & Elonkerjuu kuulostaa hieman enemmän rockbändiltä kuin kansanperinnettä hyödyntävältä pohjalaiselta folkrockbändiltä. Traditionaalisten tekstien ja omatekoisten sävellysten yhteisessä ilmiasussa on nyt kliseisesti sanottuna enemmän rockia. Säröisen kitarasoolon koristelemalla avausraidalla Helapää yhtye soi suorastaan hard rockisesti. Mennään pojat lisää Elonkerjuun fuusioon efektikitaraa. Juomaripoika häilää ska-polkan tahdissa ja Katajapuu elää surumielisyydestä. Akat eikä huonot miehet on ilmeisen machosta maakunnasta tulevalle yhtyeelle passeli loppu-uho.

Lauri Tähkä & Elonkerjuu on tehnyt edeltäjäänsä paremman albumin, jolla yhtye on paikoin rempseä kuin Pohjanmaan Levellers. Ja mitä jämeryyteen tulee, niin Lauri Tähkän ärrät soivat lähestulkoon Martti Servon selkeydellä.