Ukrainalaisesta Jinjeristä on tullut nautittua pätkittäin, mikä on ollut ilmeisesti hyväksi, koska bändin kokonaisia levyjä on pidetty tasapaksuina ja liian massiivisina annoksina.
Päästyään uuteen Wallflowers-albumiinsa Jinjer on jo asemansa vahvistanut metalcore-ryhmä, eli yhtyeen ei enää tarvitse tehdä levyjään näytönpaikka mielessään. Yhtye on teknisesti mielenkiintoinen yhdistellessään rujoon äänimaisemaansa progevaikutteita ja suoltaessaan äänivallinsa ainoastaan kolmen soittajan voimin. Tästä näkökulmasta laulajatar Tatiana Shmailyukin syvästä örinästä puhtaaseen lauluun kumpuava rekisteri on erityisen merkittävässä roolissa. Uudella levyllä juuri hänen puhdas laulunsa tekee vaikutuksen luodessaan käsityksen ilmavuudesta ja antaa sävellyksille useampia ulottuvuuksia.
Jinjer on joskus saattanut olla tyylikirjonsa suhteen kompleksisempikin, mutta nyt ääripäät tuntuvat olevan lähempänä toisiaan. Siinä on puolensa, vaikka paikka paikoin bändi tuntuu unohtavan itsensä sille tyypillisten riitasointujen sekaan. Silti bändi tuntuu taivuttaneen rautaansa selkeämpiäkin muotoja ihan tarkoituksella helpottaakseen levykokonaisuuden omaksumista, mutta erikoisista melodiakuluista ei tingitä.
Wallflowers ilahduttaa sikäli, että albumikokonaisuus on sujuva ja miellyttävästi polveileva, jotta siitä pystyy nauttimaan myös täysinä annoksina.
