Aiemman tuotantonsa sikamies -alter egosta luopunut Alex Cameron on palannut paljastamaan sielunsa ja sydämensä maailmalle. Vakavoituessaankin varsin hankmoodymäinen australialaismuusikko vuodattaa Miami Memoryllä huomioitaan nykyajan rakkaudesta varsin sulavan faijapopin säestämänä.
Cameronin valitsema polku ei ole helpoimmasta päästä: Miami Memoryn perimmäisenä tavoitteena on toimia modernina kuvauksena lemmestä, johon kuuluu kukkien ja konvehtien lisäksi riitoja ja eritteitä. Kuten esimerkiksi Father John Misty on osoittanut, tässä pelissä voittaakseen tarvitaan rivouden vastapainoksi rutkasti älykkyyttä. Tällä saralla Miami Memory jättää toivomisen varaa. Nimikkokappaleen luotaantyöntävä säe ”Eating your ass like an oyster / The way you came like a tsunami” tarjoilee tuhdisti törkyä, muttei mitään muuta.
On tässä silti paljon hyvääkin. Cameron on huomattavan lahjakas laulaja, kuten esimerkiksi Gaslight balladi osoittaa. Ja vaikka artistin sanailussa on parantamisen varaa, löytyy muutamien kappaleiden, kuten Far From Born Againin ja Bad For The Boysin, takaa myös ilahduttavan täysipäisiä ja voimaannuttavia sanomia.
