Levyarvio: Ismo Alangon ja Olavi Uusivirran rinnalla loistanut kitarataituri Timo Kämäräinen tekee albumillaan kunniaa Pink Floydille

Arvio julkaistu Soundissa 2/2018.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Ihana Leijona
Mä voin loistavasti
M.dulor

Kitaristiemme terävimpään kärkeen kuuluva Timo Kämäräinen debytoi Ihana Leijona -nimellä äidinkielisenä lauluntekijänä. Useissa jazzyhtyeissä vaikuttanut ja etenkin Ismo Alangon ja Olavi Uusivirran rinnalla järisyttävää rockmuusikkoutta osoittanut Kämäräinen on kirjoittanut ja toteuttanut Mä voin loistavasti -albumin laulut pitkän ajan kuluessa.

Ihana Leijona puhuttelee toki sävellyksillään ja valtavirtaa karttavilla teksteillään, mutta tiukimmin huomio kiinnittyy sittenkin biisien toteutukseen. Neljän Baritonin Pop-musiikkia -hitin tapaan kilahtavalla pianolla koristellusta avausraidasta Pidän hautapaikkaa lähtien levyllä elää popin, rockin, progen ja jazzahtavuudenkin tyylitietoinen fuusio, jossa painopiste vaihtelee ennen muuta Beatles- ja Pink Floyd -vaikutteiden välillä. Ei vaihtoehtoa -kappaleella ollaan elämän kovimman paikan edessä espanjalaistyylisen akustisen kitaran johdattaessa kohti sykkivää beatiä ja puhaltimilla paisutettua finaalia.

Loista vain -biisistä Ihana Leijona kasvattaa albumin pääteoksen. Huikeasti kitaroidun raidan nimi tuntuu myöntävän, että käsillä on kunnianosoitus Pink Floydille ja sen perustajalleen Syd Barrettille omistamalle Shine On You Crazy Diamondille.