Muun muassa Insomnium-, Omnium Gatherum- ja Paradise Lost -tekijämiesten sivuprojekti I Am The Night osoittaa, että pahamaineisen blackmetalliyhtye Dissectionin musta liekki roihuaa väkevänä Suomessakin.
Kymiläisten kaikuisa, pahaenteinen ja viiltäväsoundinen meloblack-pyörremyrsky rakentuu pyörteikkäistä bassolinjoista, Markus Vanhalan syntsavalleista ja kiihkeästä kitarasahauksesta ja Valtteri Väyrysen tyylikkäästi kaoottisesta rumpaloinnista. Okko Solanterän vokalisointi on kuivaa, ilkeää ja hiukan kaiutettua kärinää joka tukee dissonanttisia jääpuhureita kuin Abbath vanhassa Immortalissa. Laulua tuetaan lähes liturgisilla kuoroilla.
Mutta niin muodollisesti pätevää ja genren suuruksien 90-luvun virstanpylväitä kunnioittavaa kuin I Am The Nightin mustistelu While The Gods Are Sleepingillä onkin, tyylitajuiselta albumilta jäävät uupumaan ne kaikista kipeimmin maksankärkeä kutittelevat osumat. Lähimmäs oikeanlaisia puistatuksia yltävät ajoittain primitiivisen Bathoryn lailla takova albumin nimibiisi sekä hyisen eeppinen Among The Unseen Ones. Muuten vakuuttavaa, mutta hitusen liian tutun kuuloista. Ehkä jermut ovat jo liian mukavia saatanoimaan niin, että tekisi tarpeeksi pahaa?