Ensimmäinen mielleyhtymä Dark Tranquillity -kitaristi Niklas Sundinin elektroniseen musiikkiin nojailevasta projektista oli DT:n Enter Suicidal Angels -ep:ltä (1996) löytyvä mekaanisen papukaijan oksennus nimeltä Archetype. Mitochondrial Sunin Nyaga-kappaleella kuullaan samankaltaisia kaikuja, mutta debyyttilevyn tyylilaji on muilta osin seesteisempää, ”elokuvallista” ja vähemmän ”koneellista” instrumentaalimusiikkia, hädin tuskin sisällökkäämpää sellaista kuin 24 vuotta vanha tekno/breakbeat/industrial metal -läppä.
Sundin on konmarittanut albumia varten hyötykäyttöön kaikkein tomuisimmatkin arkistonsa: Ur Tehomin melodian kerrotaan olevan peräisin vuodelta 1992. Ideoiden kantokykyä ja jalostusta ei juuri käy mairitteleminen, jos puolet levyn tarjonnasta kuulostaa välisoitoilta tukeutuen pelkistettyyn melodiakulkuun tai maalaten latteaa äänimaisemaa kasvamatta mihinkään.
Celestial Animal -biisissä on työstämisen tuntua ja vähiten aihion leimaa. Sello ja flyygeli tuovat pariin biisiin toivottua dramatiikkaa. Niistä Braying Cellsillä Sundin lähestyy toiveikkaana Game Of Thrones -sarjan kaltaisen fantasiagenren tekijöitä.