Merta-yhtyeen debyyttilevyn kannesta tulee vahvat 2000-luvun alternative- ja nu metal -vibat. Ensivaikutelma ei mene hirveästi metsään, sillä Kokonainen paljastuu salonkikelpoiseksi, hevimetallin viittaan puetuksi raskaaksi rokiksi, jossa on rutkasti popja konemusiikkielementtejä. Löytyypä Ei enää -kappaleesta myös vieraileva räppäri.
Biisintekijä Juhis Kauppinen on kuvaillut bändin tyyliä osuvasti iskelmäheviksi. Mertaa on helppo kuunnella, vaikka muuten ei metallimusiikista välittäisikään. Bändi kaipaisi kuitenkin rutkasti lisää särmää päästäkseen edes lähelle niitä sielun syövereitä, johon musiikki voi parhaimmillaan upota. Yhtyeen todellista potentiaalia väläytellään vain paikoitellen muutaman mukavasti möyryävän riffin ja melodioiden avulla.
Mielenkiintoisimmiksi siivuiksi nousevat Virta katkeaa ja Sadonkorjuu, jossa on jo tekemisen meininkiä – sekin tosin haiskahtaa aika vahvasti Guano Apesille ja sen johdannaisille. Biisit ovat kautta linjan hyvin tuotettuja ja toteutettuja, mutta liian sliipattuja aiheuttaakseen isompia säväreitä. Lyriikkapuolikaan ei tarjoile mitään järin oivaltavaa.
Lisää särmää ja omaperäisyyttä kehiin, niin yhtye nousee ihan uudelle tasolle.
