Los Angelesissa soitetaan näemmä rockia vielä Herran vuonna 2018. Starcrawler esittelee alle puolituntisella debyyttialbumillaan autotallissa hautuneita jytä- ja protopunk-riffejä, Black Sabbath -pörinää, aavistuksen grungea ja psykedeliaa sekä rutosti ronskia asennetta. Silti vain parilla levyn biiseistä (Love’s Gone Again ja Let Her Be) meininki saadaan oikein kunnolla tulille.
Laulaja Arrow de Wilde on vetovoimainen keulahahmo ja livenä Starcrawler on varmasti jännittävä akti. Albumilla bändin toiminta on hieman ulkoluetun kuuloista, vaikka epäaitoudesta tai muovisuudesta syytöksiä on turha esittää.
Starcrawlerin musiikista tulevat ensimmäisenä mieleen viisitoista vuotta sitten tuoreet bändit kuten Yeah Yeah Yeahs, Black Rebel Motorcycle Club ja The Kills. Tuon ajan hengessä Starcrawler olisi luultavasti tehnyt suuremman vaikutuksen olemalla valtavirtaisesti cool enemmän kuin omaa tietään kulkeva kuriositeetti. Lupauksia jostain suuremmasta debyyttilevy kuitenkin antaa, joten jätetään nimi korvan taakse ja seuraillaan, täyttääkö kvartetti kasvunvaransa.