Imagine Dragonsin ura on ollut huikeaa nousukiitoa. Yhtye pomppasi nopealla aikataululla stadionluokan bändiksi eivätkä sen suosion rajat ole vieläkään tulleet vastaan. Sen kappaleet soivat kaikkialla, menit sitten urheilutapahtumaan, ostoskeskukseen tai pubiin missä päin tahansa länsimaista maailmaa. Voidaankin sanoa, että Imagine Dragons on löytänyt mehukkaan markkinaraon jostain modernin rockin ja radioystävällisen elektropopin välimaastosta. Mitään uutta sen ei ole tarvinnut keksiä, mutta ajan henkeen sen suoraviivainen ja tarttuva ilmaisu on osunut täydellisesti.
Imagine Dragons kuuluu siihen yhtyeiden joukkoon, jota varmasti seuraisi mielellään jossain kesäisellä festarilla hyvän seuran ja alkoholin parissa, mutta levymitassa siitä ei kyllä jaksa innostua. Itse asiassa se kuulostaa Origins-levyllä ennakko-odotuksiakin vaisummalta. Jos levyltä napataan Natural-hitti pois, ei viisareita liikuta oikeastaan kuin akustinen ja melodisesti kaunis West Coast. Vahvasti Aviciin muistoa vaaliva kappale on kyllä kaikin puolin onnistunut näyte siitä, että Imagine Dragonsilla on potentiaalia olla muutakin kuin geneerinen hittikone.