Kymmenen levyä, 25 vuotta rockia – siinä arizonalaisen Jimmy Eat Worldin ura pähkinänkuoressa. Ja kyllähän Surviving on niin varman päälle ammattitaitoista Amerikan-rockia, että ei voi kuin hattua nostaa. Tuotanto, äänimaailma, miksaus ja esitys ovat kaikki ensiluokkaisen kliinisiä, mikä on tietysti sekä hyve että ongelma. Jimmy Eat World ei tavoita syvimpiä tunteita, sillä rosoa ei ole tarpeeksi – tai ei ollenkaan. Toisaalta hienosti laulettua ja stadioneitakin isompaa soundia ei voi kuin arvostaa. Tällaisia levyjä syntyy vain isoilla budjeteilla ja ykkösluokan tuotantoarvoilla.
Mieluisaa on bändin pyrkimys ajattomampaa soundia kohti. Esimerkiksi Delivery-kappale hylkää punk rock -kitarat ja helisee keveän popahtavana. Upealle laulumelodialle ja solisti Jim Adkinsin hienolle äänelle annetaan enemmän tilaa. 555-biisin modernit, konemusiikkimaisetkin sävyt taas laajentavat entisestään yhtyeen ilmaisua.
Surviving on äärimmäisen hienosti toteutettu, joitakin upeita sävellyksiä sisältävä, vilpittömän oloinen rock levy. Samalla se on varman päälle pelattu tuote, joka sopii niin radiokanaville kuin live-klubeillekin.