NIGHTFALL: I Am Jesus

Olen Jeesus, ilmoittaa laulaja Efthimis Karadimas yksitoista vuotta sitten debyyttinsä julkaisseen kreikkalaisbändin kuudennella täyspitkällä. Sori vaan Efthimis, mutta et ole. Nightfall on aina ollut pätevä bändi, etenkin vuoden 1995 Athenian Echoes on hyvässä muistissa, mutta ei heistä messiaaksi ole.

Pikkuprofeetan tai opetuslapsen asemaan tällä viimeisimmälläkin näytöllä kyllä pääsee, sillä Nightfallin vaikeroivilla melodioilla kyllästetty metalli, joka on lähtöisin deathista, mutta on varsin tunnelmallisena kellunut kauemmaksi, toimii pääosin hienosti.

Kiehtovinta Nightfallissa ja sen surumelodioissa on tietty suomalainen kaiku. Kreikkalainen black ja melodeath ovat aina olleet lähempänä skandinaavista kuin keskieurooppalaista perintöä ja Nightfallin maalailu osoittaa helposti Suomeen. The Senior Lover Of Diamandan ja Pale Crescendo Of Diamond Sunsin – levyn tarttuvimpien laulujen – voisi hyvin näppärästi kuvitella tulevan miltä vaan pohjoissuomalaiselta vähän pienemmältä melodisen synkkyyden airuelta. Häiritsevimmät tekijät ovat Karadimasin yhtäkkinen rakastuminen Celtic Frost -lauluun ja vain hauraasti pinnalla pysyviin bassokuvioihin.