Vaikka Kreikka ei tällä hetkellä ole kovassa huudossa ainakaan Euroopassa, Nightfall on Suomessa saanut aikaiseksi myönteistä hyminää. Kiitos kuuluu yhtyeen synkille sävyille, jotka istuvat meikäläiseen mielenmaisemaan.
Nightfall on toiminut kotimaassaan eräänlaisena metallin oppilaitoksena, sillä bändin kautta on kulkenut monen sikäläisen metallimiehen tie maailmalle. Silti Nightfall ei itse ole kyennyt murtautumaan metallibändien eturiviin eikä siitä oikein ole edelläkävijäksikään. Yhtyeen tummasävyisessä tunnelmoinnissa on ajatusta, mutta levyiltä on voinut aistia haparointia.
Nightfall ei osu napakymppiin nytkään. Cassiopeia on toki runsas ja lukuisia hienoja detaljeja sisältävä levy, mutta sillä on paljon myös ilmaa. Helmien kaivaminen levyltä vaatii työtä, mutta se on silti palkitsevaa.
Kokonaisuutena Cassiopeia jää hajanaiseksi, mutta tilanne ei ole onneksi lohduton. Bändillä on selkeä tavoite, mutta tällä kerralla Nightfallin tiskikoneessa kirkaste tuntuu olevan vähissä ja lopullinen silaus jää puuttumaan.