Pian kymmenvuotias lammilaisbändi debytoi yhden täyspitkän cd:n mittaisella tuplalevyllä. Toissasyksyisellä demolla Soundin sivuilla positiivista palautetta saanut yhtye etsii omaa tonttiaan ankaran, mutta silti varsinaisesta metallista vapaan rockin saralta.
Viimeisen ihmisen hautajaiset -levy antaa jo nimellään ymmärtää, että Piru Kange on liikkeellä kaikkea muuta kuin hilpeällä popasenteella. Monivuotisen soittokokemuksen tuomalla suvereenisuudella biisinsä tykittävä bändi on otsikoinut kiekkonsa Hautajaisiksi ja Aamuiksi. Tunnelmiltaan levyt eivät silti juurikaan toisistaan eroa. Piru Kange kietoo välillä makaaberitkin lyriikkansa progesta, punkista ja suorasukaisesta rockista kudottuun rujoon vyyhteen.
Albumin nimiraidalla ja sitä seuraavalla Niin vähän itsestäsi -biisillä Piru Kange osoittautuu telakoituneen YUP:n hengenheimolaiseksi. Belmezin kasvot tuo mukaan espanjalaisia sävyjä ja Sanat saa punkfunkinsa kruunuksi jazzahtavan kitarasoolon. Voitto ja Tapio hyödyntää kansanmusiikkia väinämöisine introineen ja Seitsemän kuolemansyntiä rykäisee punkinsa nuoren The Damnedin hengessä. Monen muun kappaleen tavoin jo viisikon palkitulla demolla kuultu Yellowstone yllättää lievällä samuliputroisuudella.
Muiden muassa YUP:n, CMX:n ja Don Huonojen viitoittamalla valtatiellä oman persoonallisuuden tunnistettavaksi kiteyttäminen ei ole yhdellekään bändille helppoa. Mainioon instrumentaaliseen progeboogieen ensialbuminsa päättävältä Piru Kangelta tämä tupla on kuitenkin hyvä avaus.
