SANTTU KARHU & TALVISOVAT: Hyvästit Karjala

Petroskoista kotoisin oleva Santtu Karhu & Talvisovat oli 90-luvun alkupuolella tuttu näky suomalaisillakin keikkapaikoilla, mutta pian kymmeneen vuoteen bändistä ei ole juurikaan kuultu. Sitä kovempi yllätys on nyt käsillä, kun Santtu Karhu & Talvisovat on saanut meillä julki ensimmäisen albuminsa.

Hyvästit Karjala on monellakin tavalla huikea levy. Syvän ja vaikuttavan lauluäänen omaava Santtu Karhu tykittää omasta kulttuuristaan ja elinympäristöstään kumpuavaa asiaansa vahvan kalevalaisittain riimittyvällä karjalan kielellä. Ja vaikka lyriikoista ymmärtää vain paikoitellen, niin tulkintojen teho on melkoinen. Santtu Karhu on kuin moderni Väinämöinen ja yhtyeensä kuin rajantakainen ja läpeensä miehinen vastine tällä puolella omaa kulttuurityötään tekevälle Värttinälle. Värttinä ei tosin ole yhtä lujasti kiinni oman kotimaansa kamarassa kuin Santtu Karhu & Talvisovat, mutta yhdistävänä tekijänä on kummankin musiikillinen seikkailumieli.

Villu Tamme nosti J.M.K.E-yhtyeensä kanssa virolaista itsetuntoa vaikeina aikoina ja Santtu Karhu & Talvisovat lujittaa vähintään yhtä väkevästi omaa karjalaista identiteettiään. Kokonaan oma lukunsa on Hyvästit Karjala -albumilla kuultava musiikki. Karhu ja bändinsä esittävät nimenomaan musiikkia isolla ämmällä. Kansanperinne modernisoituu Talvisopien käsissä rajattomalla tavalla ja Sano, tuuli -kappaleen kauneus hakee vertaistaan. Soittajien virtuositeetti häikäisee ja rytmiikaltaan vikkelät ja hillittömät biisit ovat uniikki sekoitus etnoa, folkia, rockia ja jazzia. Ja jos tämä ei vielä riitä, niin Pahoin brihoin pajatukset -biisillä keitokseen tulee mukaan afroa ja reggaepitoisia sävyjä.

Soittonsa jännittävyyden suhteen Santtu Karhu & Talvisovat on kuin kovalla energiasysäyksellä terästetty Petroskoin Piirpauke.