Viime vuodesta kvartetiksi kutistuneen suomalaisbändin ensimmäinen pitkäsoitto on metalliin taittuvaa emoa. Amerikkalaisen teinikauhun kuvastoa tanssiaisineen ja ruumishuoneineen saattelee nopeatempoinen rockin junttaus, joka tanssahtelee popelementeistä vaihtoehtohevin alueille tyylikkäästi ja tehoaan hetkeksikään menettämättä.
Kovin persoonalliseksi nuoren bändin soundia ei vielä voi väittää: ajoittain musiikki menisi täysillä läpi My Chemical Romancen alkupään tuotantona. Tulevaisuuteen voinee kuitenkin näiltä osin ladata suuria toiveita.
Väkivaltaisista teemoista ja tiukasta soitannasta huolimatta mukana on pirullista pilkettä silmäkulmassa, ja tunnelma jää valoisan puolelle. Kontrasti toimii hienosti: kokonaisuus ei pääse lipsahtamaan naurettavan vakavaksi.
Mukaansatempaavan rocklevyn loppuun on valitettavasti isketty hidas ja pehmoinen balladi, joka silkoisessa harmittomuudessaan kelpaisi vaikka Disney-elokuvan soundtrackille. The Dreadful Lullaby -niminen hairahdus jättää muuten toimivasta albumista inhottavan imelän ja särmättömän jälkimaun. Toivottavasti kyseessä on yksittäinen harha-askel.