Jos niputetaan amerikkalainen vanhan koulukunnan death, pirskaus Ruotsi-sävyjä ja suomalainen osaaminen, tulokseksi saadaan piirun verran tyylikkäämpää kalmaosastoa, joka ei kuvia kumartele. Tähän on helppo selitys, sillä bändin jäsenistöltä löytyy kokemusta muun muassa Deathchainin, Impaled Nazarenen ja Finntrollin riveistä.
Survivors Zero tykittää ääritylyä kalmaa, mutta pintapuolisen tuhovietin taustalta kuuluu sävyjen tavallista laajempi kirjo. Bändi häikäisee ensinnäkin svengaavalla rytinällään. Se ei rauhoitu hetkeksikään ja tärinä iskee luihin ja ytimiin.
Survivors Zeroa on ehditty vertaamaan jo moneen otteeseen Arch Enemyyn, mutta bändeillä on selkeä eronsa. Survivors Zero on toki tavallaan melodinen, mutta sen ilmentymät kiteytyvät suurimmaksi osaksi pieniin nyansseihin, joiden saralla bändi on erityisen taitava. Yhtyeen jäsenillä on erilaiset taustat, ja juuri kemioiden osuessa kohdalleen kunkin menneisyydestä kumpuavat vaikutteet yhdistyvät hedelmälliseksi deathmetalliksi, jossa koristeellisuutta ei ole täysin unohdettu.
Mitäkö levyn nimi tarkoittaa? Pienellä laskutoimituksella se selviää helposti. Tai kysykää keikalla bändin basistilta Wilskalta. Se on fiksu kaveri.