SYNTAX: Meccano Mind

Yhteinen ystävä saattoi acid housen jälkeistä teknoa tehneessä Flukessa harjaantuneen lontoolaissyntetistin ja Walesista Lontooseen kotiutuneen rock-laulajan yhteen. Spontaaneissa jameissa löytyi yhteinen sävel, joka ensin kiteytyi vauhdikkaassa Pray-singlessä ja sitä seuranneessa hitaammassa, mutta silti dynaamisessa Blississä. Nyt syntikoita ja sekvenssejä soittava Mike Tournier ja Jim Morrisonia palvova Jan Burton ovat saaneet valmiiksi debyyttialbuminsa.

Konsepti ei tule tyhjästä. Sitä leimaa jossain Suiciden, Depeche Moden ja ZZ Topin välisessä avaruudessa hypnoottisesti syöksyvä melkein bluesahtava rokahtavuus, pelkistetyin keinoin eeppiseksi yltävä soundi ja Burtonin lähes lakonisen tasainen, vaan ei teennäisen kolkko laulu. Burton laulaa usein käheäksi kuiskaukseksi laskevalla baritoniäänellään varsin perimmäisistä eksistentiaalisista kysymyksistä.

Seasta erottuu myös yksinkertaisuudessaan tehokkaita aitoja melodioita. Taustalaulajien siivittämää Pridea voisi kuvata jopa gospel-souliksi. Tästä kaikesta seuraa, että paljon nimeään maanläheisempää levyä jaksaa kuunnella enemmänkin. Verkkaan paisuvaa Feveriä lainatakseni: "It's about love."