Against Me! -orkesterin nokkajehu on lähtenyt yksinäiselle vaellukselle. Mukaan on bändin sijasta otettu kotistudiollinen akustisia ja sähköisiä kielisoittimia, niheä rumpukone ja muutamat kaikulaitteet. Lopputulos kuulostaa melko hiotulta demolta uuden allon perinteitä kunnioittavalle punkrock-levylle. Parasta Tom Gabelin levyllä ovat kiinnostavasti kääntyilevät kitarariffit, joiden takana kolkko rytmikone potkii tylyn svengaavasti. Huonointa on yleistunnelman yksitotisuus.
Vaihtelua seitsemän biisin levyllä on akustisesta protestilaulannasta uuden aallon mekaaniseen surinarokkiin, mutta muodollinen vaihtelu ei muuta sisällön järkkymätöntä paatoksellisuutta. Poliittisuus ei ole pahasta, eikä Gabel ole pelkkä yksisilmäinen epäkohtien osoittelija, mutta tällä äänitteellä protesti latistuu kurttuotsaiseksi jollotukseksi. Springsteeniläisittäin tarinoiva Anna Is A Stool Pigeon toitottaa totuutensa toimivasti, mutta kokonaisuutena Heart Burns jättää kalsean jälkimaun.