Skottisynkistelijät jatkavat neljännellä levyllään lohdutonta polkuaan. Siinä missä tämän shoegazer-trion erinomaisessa debyytissä Fourteen Autumns & Fifteen Winters oli sentään vielä vähän toivoa jäljellä niin sävellyksissä kuin sanoituksissa, on uutukaisessa kaikki toivo menetetty. Kappaleet kuten I Could Give You All That You Don’t Want sekä nimikappale kertovat hyvin pitkälti mistä on kyse.
Soinnissa on Glasgow-melankoliaa ja hengenheimolaisuutta toiseen skottibändiin, Mogwaihin. Instrumentaaleina monet kappaleista menisivätkin täydestä nykyisen Mogwain levyillä, jotka ovat viime vuosina olleetkin jo melko ponnettomia.
The Twilight Sad luottaa paljon laulajansa James Grahamin kiehtovan paksuun skottiaksenttiin ja kitarameluvalleihin, joita on tosin hivenen höllennetty alkuajoista. Bändin ongelmana onkin, ettei sen ilmaisu ole uudistunut juuri millään tapaa, eikä se ole ensilevynsä jälkeen onnistunut tarjoamaan mitään yllättävää tai relevanttia.
Nobody Wants To Be Here And Nobody Wants To Leave on kuin synkeä alkuilta Glasgowssa, kun tuuli piiskaa kasvoja ja hirttosilmukka on povitaskussa odottaen vain sopivaa paikkaa. Vähempikin riittäisi.