WU-TANG CLAN: Iron Flag

Yhdeksän Wu-MC:tä muodosti 1993 yhtyeen virstanpylväällä 36 Chambersilla itsevarman, energisen ja ennen kaikkea nälkäisen lauman. Varsinaiset persoonallisuudet erottuivat joukosta vasta ensisoolojen myötä. Varhaisista levytyksistä parhaat ovat ikimuistoisia. Wun neljännellä yhteis-lp:llä kahdeksan heistä palaa jälleen yhteen – vain vuoden tauon jälkeen. Heidän nälkänsä on tyydytetty, Cappadonnalle on näytetty ovea, ja kuten lehdistä on saattanut lukea, Ol` Dirty Bastardin karkumatka päättyi linnaan ja itsemurhayrityksen kautta suljetulle osastolle. Tuskin hän olisi voinut hajutonta Iron Flagia bluesillaan värittää.
Totta kai Genius on mystinen ja viihdyttävä, Method Man törkeä ja hauska, Raekwon kirjoitustaidoton. Ghostface taas on sekä Iron Flagilla että uudella soololevyllään huomattavasti kevyempi ja tylsempi kuin toissavuotisella Supreme Clientelella. Ilmeisesti sisälukutaidottomat hardcore-diggarit saivat Tonyn vakuuttuneeksi, ettei hänen puheestaan saa selvää.
Rza on entisensä MC:nä, mutta Iron Flagin tuotanto on auttamatta pettymys mielenkiintoisista nyansseista huolimatta, koska niitä on vähän, vain kourallinen. Albumin runko koostuu tusinasta suurpiirteisen steriilejä Gravel Pit -toisintoja – tasatahtisia tamppauksia, arvoituksettomia biittejä ja arvoituksettomia MC:itä. Se koostuu 13:sta "Wu bangasta", kuten sanotaan, ja se on linjaton, kuten isojen poikien possealbumeilla on tapana.
Tylsähkön Iron Flagin kantava voima on estoton repiminen, jonka parissa Wu ei ole koskaan ollut tylsimmästä päästä.