Syksyllä 2022 tuottaja Mikko Karmila soitti Jouni Hynyselle ja uhkasi, että jos Kotiteollisuus haluaa vielä tehdä yhdessä levyn, keväällä pitäisi aloittaa. Jouni tiesi paineiden kasautuvan, kun keväällä odotti Vain elämää -sarjan musa- ja emootiomyllerrys lokakuulle asti. Toukokuulla syntyi jo äänityksiä, mutta kokonaisuus oli hakusessa. Toimet siirrettiin syksykiertueen yli. Tien päällä nollattiin telkkarin tunnelässytykset, ja uutta matskuakin kehkeytyi. Elämänsä soundeja kasatessa Jouni kuittaa jo, antoiko Vain elämää -visiitti virikettä tutustua jonkun kollegan levyyn.
– Herranen aika, ei missään nimessä, Jouni puuskahtaa. – Paneuduin oman bändin soundeihin ja soittoon. Kun ennen studiossa roiskittiin pohjia ja keksittiin heti niihin jotain, nykyään tietää tsekata kalenteria, hakea biisinteon virettä ja aloittaa se kitaran rämpytys. Kynnys on vanhemmiten noussut.
– Alkuun tuli ihan huttua, mutta äänittelin silti, mistä itse innostuin. Himassa tulee kelattua juttuja, ennen kuin uskaltaa jätkille tarjota. Kertyi joku parikyt biisiä, joista valkkailtiin, missä tuntuis olevan järkeä. Tietää, että tulee välitön palaute, jos jokin on ihan paskaa. Vaikka itse intoilis, et eiks täs nyt oo jotain. Ei ole. Treenattiin paljon, katottiin mitä heittää pois ja mitä kokeilla. Paljon hyvää läppää riitti.
– Sanoituksista tuli karuinta kommenttia. Vittuilu on välittämistä ja hieno juttu. Selväsanaisissa biiseissä tärkeintä on rytmi. En tiedä mitään tavuista tai että rivien pitäisi olla samanmittaisia. Ei tarvitse, jos musa on sitä runnomista. Sanat saa olla ronskimpia ja sellaisia, joita sanoittamisen mentorit ei suosittelisi.
– Viikon päästä kiertueelle. Vielä treenataan uudet biisit kuosiinsa, ja vanhojen biisien setti uusiksi. Yleisöä ei ajatella, kun tehdään, mikä itestä tuntuu mukavalta. Biisejä on valmiiksi treenattuina, että voi vaihtaa lennosta, jos jokin ei tunnu toimivan. Näillä mennään joulukuun puoliväliin asti, taitaa olla joka viikonloppu varattu.
LEVY, JOKA TUO MIELEEN LAPPEENRANNAN VARHAISVUOTENI
Stray Cats
Stray Cats
– Silloin hävisi farkkutakeista hihat, selkään ilmestyi itse piirretyt ”Strei käts” -selkäliput ja kavereiden kanssa kylillä huudatettiin kasettimankkaa. On aktiivisessa kuuntelussa yhä. Miulla on Suomen ehkä suurin kokoelma bändin levyjä. Hirtti vähän kiinni.
ENSIMMÄINEN ITSE OSTAMANI VINYYLI
Adam Ant
Friend Or Foe
– Aiemmin sain jouluna jonkun Paul Oxleyn ja Kissin Lick It Upin, mutta eivät ne lähteneet. Tämä lähti, ja hirtti myös vähän kiinni. Eli minulla lienee Suomen suurin kokoelma Adamin Antseja ja sooloja. Aikaa ne eivät ole kestäneet, mutta kuuntelen nostalgiamielessä. Näistä kumpuaa mieltymykseni rytmiin ja rumpuihin.
JA SITTEN ENSIMMÄINEN CD
Sielun Veljet
Kuka teki huorin
– Kaverin cd-soitinta kävin ihmettelemässä. Pink Floydin The Wall soi ja kuulosti taivaalliselta. Kesäliksoilla ostin soittimen, mutta kalliin The Wallin sijasta ostin Kuka teki huorin -levyn, joka jo oli vinyylinä. Jos Siekkari-levyistä saisi cd-remasterien boksin, mie ostaisin!
PARHAITEN KUUNTELUA KESTÄNYT ALBUMI
The Beatles
Abbey Road
– Onhan noita: Zeppelin III, Bowiet 1969–1981, Pistolsin Bollocks, Dead Kennedysin In God We Trust, Gunnarien Appetite, kaikki Siekkarit ja Eput, Alice In Chainsin Dirt, Faith No Moren King For A Day, Killing Joken Pandemonium, Siouxien Mantaray. Mutta kuitenkin Abbey Road, sitä ei pilaa edes Maxwell’s Silver Hammer.
KAUASKANTOISIN LEVYLÖYTÖ KAAKONKULMAN BÄNDIPIIRISTÄ
YUP
Huuda harkiten
– Kaveri soitti tämän minulle, ja miulta räjähti pää. Hyllystä löytyy kaikki bändin levyt, vinyyli- ja jopa cd-sinkut.
KOTITEOLLISUUDEN TYYLILAJIN JALOSTUSTA INNOITTANUT ALBUMI
White Zombie
Astro-Creep: 2000
– Minä ja Sinkkonen kuuntelimme tätä kovasti, kun Aamen-levyä treenattiin joskus 1997. Sen voi aistia aika hyvin esimerkiksi Routa ei lopu -biisin rumpusovituksesta.
KOTITEOLLISUUDEN SUHDE INDUSTRIAALISEEN ROCKIIN
David Bowie
Scary Monsters (And Super Creeps)
– Goottirock on vähän kuin industrialin esiaste, eikö? Gootti-musan pioneereja olivat Bowien Berliini-trilogia ja Killing Joken eka. Mutta kyllä Scary Monsters on parhaita levyjä, mitä koskaan on tehty. Jos Nine Inch Nails on industrialia, kyllä sekin menee ihan kivuttomasti.
ODOTTAMATTOMIN SUOSIKKILEVYNI
Duran Duran
Duran Duran
– Tätä jouduin kuuntelemaan salaa, koska muuten olisin saanut kavereilta turpaan. On muuten erittäin kova levy vieläkin. Kävin katsomassa bändiä vuosi sitten New Yorkissa, ja kun Friends Of Mine pärähti soimaan, tuli itku.
