”Mitä minä kuulen tässä, mitä kukaan muu maailmassa ei kuule?” – Mr. Lordi listaa elämänsä soundit

Artikkeli on julkaistu Soundissa 3/25. Elämäni soundit -palstan toimittaa Elli Muurikainen.
13.5.2025 13:21

Lordin uusi albumi Limited Deadition julkaistiin maaliskuussa. Teos on eräänlainen sisarlevy ja siten luontevaa jatkoa edeltäjälleen Screem Writers Guildille (2023). 

– Sen albumin biisejä oli mukava soitella ja se tuntui kaikin puolin tosi hyvältä. Ajatus oli, että tehdäänpä nyt tarkoituksella toinen levy tämmöistä kamaa. Tämähän on mulle se kaikkein luontevin musamaailma ja -genre säveltää, että on isoa kertsiä ja koukkua, Mr. Lordi kertoo. 

– Ainoa pieni tviikkaus oli, että päätin pistää biiseihin vähän enemmän tempoa ja heavyä. Mutta en mie tiiä, tuliko sitä heavyä nyt lopulta paljoa enempää. Ehkä ei. 

– Levyn teossa oli yksi suuri ero aiempiin nähden, eli liidilaulut äänitettiin tällä kertaa aivan ensimmäisenä. Se oli vitun kummallista, koska yleensä ne nauhoitetaan toiseksi viimeisenä. Nyt se meni näin ihan aikataulusyistä. 

– Meikäläisen laulukoutsi ja sanoituskumppani Tracy Lipp tuli käymään joulukuussa 2023 ja äänitti silloin mun laulut pois alta. Oli kyllä hassua laulaa uudestaan omien demoskittojen ja konerumpujen päälle. Ei tuntunut yhtään siltä, että tässä äänitetään ihan oikeaa levyä. Toisaalta muille soittajille oli hyvä, kun omia osuuksia äänittäessä kuuli lopulliset laulut. He pystyivät sitten poimimaan sieltä joitakin juttuja ja toistamaan tai peilaamaan niitä omalla soitollaan. 

Uusi albumi tarkoittaa tuttuun tyyliin myös bändin ulkoasun päivittymistä. Levyn suurpiirteisenä teemana ovat actionfiguurit ja keräilyhahmot, mutta uusiin pukuihin niistä ei haettu inspiraatiota. 

– Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta The Arockalypse -albumin ilmestymisestä ja viisuseikkailuista. Silloin jatketaan vielä tällä samalla lookilla, ja sen takia varsinkin minun puvussani ja maskissani on selkeitä viittauksia ja mukaelmia niistä ajoista. Muidenkin puvuissa on pieniä nyökkäyksiä sinne päin, vaikka Koneesta nyt ei saa Amenia tekemälläkään. Actionfiguureiltahan me ollaan näytetty aina, eli se ei muutu miksikään.

***

LEVY JOTA ILMAN EN OLISI MINÄ
KISS
Destroyer (1976)
– Olin yhdeksän, kun lähdimme vanhempieni kanssa Sokokselle hakemaan ensimmäistä KISSin levyä. Valitsin kannen perusteella Destroyerin, mikä sinetöi kaiken siitä eteenpäin. Kun God of Thunder lähti soimaan, maailmani räjähti lopullisesti.

***

ENSIMMÄINEN LEVY, JOLLA EI OLLUT YHTÄÄN HUONOA BIISIÄ
Alice Cooper
Constrictor (1986)
– Meillä oli tapana pitää kahden miehen levyraateja kaverini Peten kanssa. Kuuntelimme tätä uunituoreena ja katsoimme toisiamme suu auki. Silloin tuntui, ettei levyllä ole yhtään huonoa biisiä.

***

TURHAAN SORSITTU HELMI
Twisted Sister
Love Is for Suckers (1987)
– Tämähän oli Dee Sniderin soololevy, joka pantiin levy-yhtiön painostuksesta ulos Twisted Sisterinä. Sen myötä yhtyeen tarina olikin sitten taputeltu. Minä tykkäsin levystä aivan saatanasti, ja tykkään edelleen.

***

TÄYDELLINEN ALBUMI
U.D.O.
Faceless World (1990)
– Tässä ei ole virheen virhettä. Aivan vitun hienot melodiat ja biisirakenteet. Soundi on jotenkin ajaton ja tosi terävä, kirkas ja viimeisen päälle mietitty. Harvan saksalaisen hevibändin levy sisältää yhtä paljon dynamiikkaa!

***

MIKSI TÄMÄ EI BREIKANNUT?
Slave Raider
Take the World by Storm (1986)
– Tämä oli kova, ja on yhä! En voi käsittää, miten näin nerokas bändi ei saanut enempää arvostusta. Kun hehkutan tätä, yksi tuhannesta tietää yhtyeen. Mitä minä kuulen tässä, mitä kukaan muu maailmassa ei kuule?

YouTube video

***

YHTÄ HYVÄ KUIN AIKANSA ULKOMAISET
Peer Günt
Fire Wire (1988)
– Onkohan Günt tehnyt ikinä huonoa levyä? En usko. Se on vähän kuin Suomen AC/DC – tietää mitä saa ja se toimii aina. Ja tietysti T. Nikki on yksi laulajaesikuvistani, sitähän mie edelleenkin matkin.

***

ARTISTI JOHON TUNNEN HENGENHEIMOLAISUUTTA
Martti Servo & Napander
Sydämen amiraali (2005)
– Moni ajattelee, että Napander on huumorihumppaa, pelkkää Viikonloppua ja Saunaa. Siinä on oikeasti paljon enemmän. Arvostan jumalattomasti sitä, miten monialaista musaa bändi tekee omassa genressään.

***

LEVY JOKA MENEE KROPPAAN
Pantera
Vulgar Display of Power (1992)
– KISS tai muut isot suosikit ei pistä heilumaan ja nykimään, mutta jostain syystä Pantera pistää. Se saa minussa yhä aikaan fyysisen moshausreaktion. Silloin on pakko keskeyttää kaikki muu ja huutaa biisin mukana.