Waltarin viidestoista studioalbumi Nations’ Neurosis on rehellinen kannanotto maailmantilanteeseen. Uudistunut bändikokoonpano tuo levylle tuoreita tuulahduksia.
– Global Rock -levy [2020] oli ennen koronaa ja sotaa tehty maailmaa syleilevä globalisaation ylistys. Sen jälkeen kaikki on mennyt aika vituralleen, mikä heijastui uuden levyn lyriikoihin väkisinkin. Tämä yhteiskunnan meininki on niin naurettavaa, että päätimme puhua suumme puhtaaksi. Sanotaan, ettei politiikkaa ja musaa saisi sotkea, mutta olen eri mieltä. Artistin rooli on paljon syvempi kuin pelkkä viihdyttäjä, bändijohtaja Kärtsy Hatakka tokaisee.
– Waltarin kokoonpano on muuttunut siten, että vanhat heput ovat jääneet sivummalle. Parin edellisen levyn ongelmana oli, että kaikki meni sitä vaikeammaksi, mitä enemmän jengiä oli mukana. Lopulta kaikki jäi mun harteille. Se kävi liian rankaksi ja muuttui taakaksi. Ajatus oli, että jos tehdään Waltari-levyä, sen taustalla on oltava hegemoninen, yhtenäinen ja tiukka bändikokonaisuus – ketä ikinä siinä soittaakaan.
– Herkullisin juttu on, että tämä uusi on ehkä kollektiivisin tekele alkuaikojen levyjen jälkeen. Olen nauttinut pitkästä aikaa siitä, ettei kaikki vastuu ole mulla, vaan olen vain yksi neljästä. Tietysti mä teen eniten biisejä, mutta nyt Waltari on oikeasti taas bändi isolla b:llä.
– Jollain tavalla tämä kuulostaa ehkä kasvonsa pesseeltä Waltarilta. Kun tekee levyä tässä iässä, yksi suurimmista haasteista on osoittaa, ettei kuulosta ikääntyneeltä, menneitä muistelevalta rokkarilta, vaan on nuorekas, hyväkuntoinen ja pirtsakka keski-ikäinen äijä!
Uutta on sekin, että Kärtsy on mukana Tähdet, tähdet -ohjelman uudella kaudella.
– Vuosien saatossa olen ollut tv:ssä tekemässä sitä sun tätä, mutta Tähdet, tähdet osoittautui odotettua haastavammaksi. Se oli artistille semmoinen extended course, lisäkoulutus. Taso on tosi kova ja kaikki ovat hemmetin hyviä laulajia. Siinä joutuu tekemään töitä, että pärjää muiden joukossa!
***
HIENOA CROSSOVER-MEININKIÄ
Jethro Tull
Broadsword and the Beast (1982)
– Jethro Tull on ikisuosikkejani. Heiltäkin tykkään eniten parjatuista 80-luvun levyistä, joilla he alkoivat flirttailla koneiden kanssa. Levy on aika synapainotteinen, mutta on siinä jopa mandoliiniakin!
***
INSPIROIVAA MUSIIKINTEKOA
Yung Lean
Unkown Memory (2014)
– Jäin tuijottamaan dokkaria tästä ruotsalaisesta hiphop-artistista, ja rakastuin heppuun ja hänen tyyliinsä tehdä musiikkia. Ihan uusi tapa luoda melodioita ja muutenkin ihan uudenlaisia juttuja, joita en ole koskaan kuullut. Tosi makeeta!
***
VUOSIKAUSIA MUKANANI KULKENUT LEVY
The Stranglers
The Gospel According to the Meninblack (1981)
– Koneet ja syntikat Waltarissa heijastuvat mun rakkaudesta tummaa 80-luvun alun goottimusiikkia ja synarockia kohtaan. Tämä on kaikessa progeudessaan ja sekopäisyydessään vaikuttava levy.
***
PALJON SÄVYJÄ JA ELEKTRONISIA VIVAHTEITA
Bring Me the Horizon
Amo (2019)
– Yhtye on kolahtanut mulle tosi kovasti, ja tätä levyä olen jaksanut kuunnella heiltä eniten. Olen aina kokenut puhuttelevimmiksi albumit, joilla bändit koettelevat perustuksiaan ja rajojaan.
***
LIIAN VÄHÄLLE HUOMIOLLE JÄÄNYT LEVY
Korn
Untitled (2007)
– Viimeinen levy, jolla Korn vei tyylinsä kehityksen kärkeen. Sen jälkeen heiltä on tullut ihan hyviä levyjä, mutta ne ovat olleet ehkä enemmän paluuta juurille. Mä tykkään aina enemmän siitä, kun bändi seikkailee!
***
LEVY JOHON AINA PALAAN
The Prodigy
Music for the Jilted Generation (1994)
– Klassikkolevyjen diggaaminen menee vaiheissa. Jostain syystä tämä on alkanut kuulostaa viime aikoina hirveän hyvältä. Levy on koneella tehtyä teknoa, mutta siinä on punkasennetta. Todella tinkimätön tapaus!
***
VIIME VUODEN KUUNNELLUIMPIA
The Halo Effect
Days of the Lost (2022)
– Aloin kuunnella heviä jo 80-luvulla, mutta en ole todellakaan jäänyt sinne. Olen kiinnostunut myös kaikesta uudesta ja tuoreesta. Tosi helposti kuunneltavaa ruotsidödistä, jossa yhdistyy asioita, joiden ei ihan heti ajattelisi.
***
TEHOSOITOSSA WALTARIN UUTTA LEVYÄ TEHDESSÄ
The Rolling Stones
Hackney Diamonds (2023)
– Jos kuuntelee meidän uutta ja tätä, huomaa ehkä joitakin vaikutuksenpoikasia. On upeaa, miten 80-vuotiaat heput ovat saaneet pientä pikanttiutta ja tuoreutta 60 vuotta vanhaan bändisoundiinsa!