Progejätti Pink Floyd julkaisi vuonna 1982 Alan Parkerin ohjaaman The Wall -musiikkielokuvan, joka pohjautuu yhtyeen vuonna 1979 julkaisemaan samannimiseen albumiin. The Wall kertoo lyhyesti tiivistettynä Pink-nimisestä rokkitähdestä, jonka suosio ja sen tuomat paineet ajavat kohti hulluutta.
Pinkin roolissa nähtiin muusikko Bob Geldof, joka vieraili parhaillaan käynnissä olevilla Puolan EnergaCamerimage-elokuvafestivaaleilla, jonka ohjelmistossa The Wall -elokuva on mukana. Geldof osallistui myös näytöksen yhteydessä pidettyyn kyselytilaisuuteen, jossa tämä myönsi, ettei pidä elokuvasta, koska häpeää omaa roolisuoritustaan niin paljon.
”Olen nähnyt sen kahdesti ja se nolottaa minua”, Geldof totesi ja sanoi selviytyneensä elokuvasta vain, koska pääkuvaaja Peter Biziou teki työskentelemisestä helppoa.
”Häpesin joka päivä sitä, miten paska olin. En pidä itseni katselemisesta enkä kuuntelemisesta. Viimeinen asia jonka haluan nähdä, on kuvani heijastettuna talon seinään”, Geldof jatkoi ja pohti yleisesti näytteleviä muusikoita.
”David Bowie ei ole hyvä näyttelijä. Sting ei ole hyvä näyttelijä. Bob Geldof ei todellakaan ole hyvä näyttelijä. Mutta Frank Sinatra oli. Samoin Elvis Presley. Kun katsot Jailhouse Rockia ja King Creolea, näet, että siinä on kaveri, joka osaa näytellä. Miksi siis Elvis ja Frank pystyivät siihen, mutta David Bowie ja Bob Dylan eivät? Koska Sting, Bowie, Dylan ja Bob Geldof kirjoittavat itse omat kappaleensa. Sinatra ja Elvis eivät kirjoittaneet itse vaan tulkitsivat muiden tekemiä kappaleita. Heidän tehtävänsä oli kaivaa biisistä se psykologia. Minun tehtäväni on projisoida itseäni lavalla – laulan asioista, jotka ovat päässäni.”
