Hevijätti Iron Maidenin keulahahmo Bruce Dickinson astui 1990-luvulla sivuun bändistä keskittyäkseen täysillä soolouraansa. Dickinsonin korvaajaksi pestattiin Wolfsbane-yhtyeessä laulanut Blaze Bayley, jonka kanssa Maiden julkaisi kaksi pitkäsoittoa, The X Factor (1995) ja Virtual XI (1998). Bayleyn pestistä ei kuitenkaan tullut pitkäaikainen, sillä Dickinson palasi riveihin jo ennen vuosituhannen vaihdetta.
Dickinson vieraili hiljattain Chris Jerichon luotsaamassa Talk is Jericho -podcastissa ja laulajalta kysyttiin, kuinka tarkkaan tämä seurasi Iron Maidenin tekemisiä noina Bayley-aikoina. Dickinsonin mukaan ei juurikaan.
”En sen vuoksi, etteikö minua olisi kiinnostanut, mutta olin vain niin kiireinen omien juttujeni kanssa. Siinä oli mukana myös sellaista ajatusta, että en ole enää bändissä, se ei ole minun asiani”, Dickinson toteaa.
”Toivoin Blazelle kaikkea hyvää, koska kun kuulin, että hän liittyy bändiin, ajattelin, että vau… Hänen äänensä on hyvin erilainen kuin minun. Rakastin häntä Wolfsbanessa ja toivoin, että asiat menisivät hyvin. Ikävä kyllä eivät menneet. Mutta rakastan Blazea. Mielestäni hän on mahtava hahmo eikä hänessä oli yhtäkään pahantahtoista luuta.”
Palattuaan bändiin Dickinson on esittänyt joitain Bayley-aikakauden kappaleita keikoilla – varsinkin The Clansman ja Sign of the Cross ovat olleet setissä useammallakin kiertueella – mutta myöntää, ettei ihan kaikki Bayleyn kanssa tehty kama sovellu hänelle.
”Osa hänen kanssaan tehdyistä biiseistä eivät oikein osu rekisteriini – ne menevät hiukan liian matalalle. Blaze pystyy laulamaan todella voimakkaasti niiltä korkeuksilta, mutta minulle tuottaisi vaikeuksia saada sitä samaa tehoa, koska se menee juuri sen tason alle, missä kohtaa minun äänelläni kaikki hevosvoimat alkavat potkia.”
Lue myös: Onko Bruce Dickinsonin Tears of the Dragon jonkinlainen kuittaus Iron Maidenille? Laulaja kertoo