Megadeth laajensi Metallican lailla musiikillisia horisonttejaan aina sitä enemmän, mitä pidemmälle 1990-luku eteni. Yhtyeen vuonna 1999 ilmestynyt Risk jakoi rankasti mielipiteitä, sillä monien fanien mielestä poppoo oli poikennut jo liiaksi thrash metal -juuriltaan.
Orkesterin entinen basisti David Ellefson puolustaa levyä Overdrive.ie:n Oran O’Beirnelle.
”Sävelsimme levyn pääasiallisesti treeneissä ja menimme sitten Nashvilleen viimeistelemään sen studiossa”, Ellefson sanoo. ”Sillä ei ollut tavallaan aikaa hautua ja asettua.”
”Olen tehnyt seuraavanlaisen havainnon: jos et itse ole musiikkisi suurin fani, on vaikeaa saada muitakaan asiasta vakuuttuneiksi. Nyt kun kuuntelen sitä, se lukeutuu edelleen Megadethin parhaimpiin levyihin, vaikka se ei kuulostakaan aiemmilta Megadeth-levyiltä. Mutta meillä ei ollut tuolloin antaa sille aikaa kunnolla imeytyä. Yhtäkkiä olimmekin tien päällä soittamassa noita biisejä ja tajusimme, että ’voihan paska. Nämä eivät oikein löydä paikkaansa.'”
Ellefsonin mukaan paineet pääsystä valtavirran radioaalloille vaikuttivat levyn soundiin.
”Lyhykäisyydessään tilanne oli tämä: tuonaikainen managerimme rohkaisi meitä ottamaan radioystävällisemmän lähestymistavan, mikä toimikin hyvin Cryptic Writingsilla”, Ellefson sanoo. ”Olimme ajattelleet, että meidän täytyi olla kilpailukykyisiä ympäristömme kanssa. Amerikassa on radioformaatti, jota kutsutaan Active Rockiksi, ja nykyään bändit kuten Disturbed, Shinedown, Godsmack ja Halestorm pitävät sitä hallussaan. Me saavutimme sen tiimoilta suosiota Symphony Of Destructionilla, Sweating Bulletsilla ja tuollaisilla 90-luvun alussa. Crypticin kohdalla kolmasosa [kappaleista] oli radiokamaa, kolmasosa metallia ja viimeinen kolmannes tavallaan vähän kaikkea, ja se toimi. Se oli oikea lähestymistapa.”
”Riskin kohdalla oli vahvaa painostusta siihen suuntaan, että jos ’vähän on hyvä, paljon on parempi.’ Meidänkin asenteemme oli, että ’vedämme sitten Nashvillessä metallibiisit purkkiin. Helppo nakki.’ Totuus oli, että muiden biisien kanssa meni niin paljon aikaa, ettei meillä ollut enää oikein aikaa tai henkistä kapasiteettia metallibiiseille, joita olisi kaivattu levyn tasapainottamiseksi. Lopputuloksena syntyi levy, joka nojasi radiopuoleen.”
Ellefson sanoo, että yhtye korjasi kurssiaan kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneelle The World Needs A Hero -levylle.