Bruce Springsteenin E Street Bandissä vuosikausia kitaraa soittanut Steven Van Zandt on nähnyt ja kokenut pitkällä urallaan jos jonkinlaista. Mies oli muun muassa oleellinen osa apartheidia vastustavaa vuoden 1985 Artists United Against Apartheid -ryhmää, joka julkaisi samana vuonna Sun City -albumin.
Classic Rock on kaivanut arkistoistaan alunperin vuonna 2009 ilmestyneen haastattelun, jossa Van Zandt muistelee erinäisiä kohtaamisiaan. Juttua riittää muun muassa Jimi Hendrixistä, Brian Wilsonista ja Paul McCartneystä. Pelottavin kaikista oli kuitenkin jazzlegenda Miles Davis.
”Pelottavin kohtaaminen Sun City -projektin tiimoilta oli Miles Davisin kanssa”, Van Zandt muistelee. ”Sävelsin hänelle intron soitettavaksi, ja hän on pelottavin koskaan tapaamani henkilö – ei välttämättä näkemäni, se on Howlin’ Wolf – mutta Miles oli äärimmäisen kuumottava. Hän ei yksinkertaisesti ole kovin ystävällinen. Hän saa Lou Reedin vaikuttamaan nöösipojalta. Luoja sentään. Se, että hän ylipäätään ilmaantui paikalle, oli jo ihme itsessään.”
”Hän tuli mestoille, istui alas ja soitin hänelle Silver and Goldin nauhalta”, Van Zandt jatkaa. ”Hän istui vieressäni, kääntyi puoleeni ja tokaisi hitaasti matalalla äänellä: ’Hei kaveri, haluatko että vittu soitan jotain?’ Hän vetäisi osuutensa ja pyysin häntä soittamaan sen vielä uudelleen sordiinolla. Kokosin hänen vanhan kvintettinsä – Herbie Hancock, Ron Carter bassossa ja Tony Williams rummuissa. Hän oli konseptista innoissaan. Kun ihmiset saivat tietää Etelä-Afrikan luotaantyöntävästä ja häpeilemättömästä ’pidämme orjia ettekä pysty tekemään asialle mitään’ -asenteesta, Miles oli samalla kannalla kuin minäkin: ’Noniin runkkarit, katsotaanpa sitten.’ Kenties se oli ainoa meitä yhdistävä tekijä, mutta se riitti.”