Charonista, Harmajasta, Raskasta joulua -kiertueilta ja vaikka mistä projekteista tunnettu laulaja JP Leppäluoto on näkyvästi mukana Soundin 7/25 sivuilla. Timo Isoahon toimittamasta haastattelusta käy ilmi, että Leppäluoto oli aikanaan ehdolla myös Sentencedin ja Amorphisin laulajaksi. Miksi näin ei tapahtunut? Myös laulajan Yö-pesti nousee puheenaiheeksi.
Alapuolelta voi tarkastaa katkelman pidemmästä haastattelusta. Lue koko artikkeli lehdestä!
Näihin aikoihin [1990-luvun puolivälissä] sinusta olisi voinut tulla myös Sentencedin laulaja. Mitä tapahtui?
– Kun Taneli Jarva lähti Sentencedistä 1995, kävin koelauluissa. Muistan jätkien nyökkäilleen hyväksyvästi, mutta pesti meni loppujen lopuksi Laihialan Villelle. Se oli oikea valinta. Ville sopi bändiin loistavasti.
Kymmenisen vuotta myöhemmin kuvaan astui Amorphis. Et kuitenkaan hypännyt siihen kelkkaan?
– Laulaja Pasi Koskinen oli poistunut kuvioista, mutta Amorphisille oli tulossa kuuden viikon jenkkirundi Type O Negativen kanssa. Bändi kysyi, saisinko otettua setillisen biisejä haltuun. Käytiin pari kertaa treenaamassa ja saatiin työluvatkin. Sitten selvisi, että Type-keulakuva Peter Steele oli huonossa hapessa ja osa rundista joudutaan perumaan. Lopulta kiertue meni puihin kokonaan. Harmitti ihan älyttömästi, sillä olisin oikein mielelläni lähtenyt tutkimaan Amerikkaa Typen ukkojen kanssa!
– Sitten Amorphisin jätkät kyselivät kiinnostustani liittyä bändiin vakituisesti. Mietin sitä pitkään ja hartaasti, mutta minun oli pakko sanoa ei. Charonin Songs for the Sinners oli työn alla, esikoiseni syntymässä ja minulla oli duunipaikka Raahessa. Oli pakko panna asiat tärkeysjärjestykseen, eikä Amorphis-pesti mahtunut yhtälöön. Hyvä niin, sillä Joutsenen Tomi on loistava solisti.
Syksyllä 2023 putosi aikamoinen uutispommi, kun Yö-yhtye ilmoitti palaavansa tien päälle – uutena solistinaan JP Leppäluoto.
– Olin tutustunut osaan Yön tyypeistä jo vuosia aiemmin. Kun bändi päätti tehdä 40-vuotiskeikan Nokia-areenalla, minua pyydettiin mukaan. Treenivaiheessa tajusin Yön biisit uudella tavalla ja olin ihan helvetin innoissani. Kun konsertin jälkeen tuli puhetta mahdollisesta jatkosta, ilmoitin lähteväni ilomielin messiin.
– En ollut aikoinaan mikään Yö-fani. Kun olisi pitänyt syventyä bändin materiaaliin, olin tiukka gootti- ja metallimies. Kaikki muu musa oli kuuntelematta täyttä paskaa, eikä Yötä voinut ostaa millään… Ja sitten, aika monen mutkan jälkeen, minusta tehtiin Yön uusi solisti. Siinä riitti sulateltavaa. Minut olisi varmaan jouduttu viemään pitkähihainen päällä mielisairaalaan, jos asia olisi valjennut kertarysäyksellä.
– Nyt takana on 40–50 keikkaa, ja homma alkaa olla hallussa. Se juttu, että saan kantaa tuollaisen suomalaisen rockin järkäleen soihtua ja kunnioittaa Hakulisen Jussin ja Lindholmin Ollin perintöä… Onhan se nyt ihan mieletöntä.
Millaista palautetta olet saanut?
– Laulan toki eri tavalla kuin Olli, mutta niinhän sen pitää mennäkin, kun solisti vaihtuu. Suurin osa vanhoista faneista tuntuu tykkäävän, ja kehiin on tullut paljon uuttakin yleisöä – näin minulle on sanottu. Toki myös hevifaneilta on tullut mahtavia kommentteja: ”Ei perkele, joutuuko tässä kuuntelemaan Yötä?” Kyllä vain!