Riffs, Beards & Gear uteli kitarasankari Steve Vailta tämän karmaisevinta keikkamuistoa.
Mies kertoo olleensa parikymppisenä kloppina ensimmäisellä rundillaan Frank Zappan matkassa. Koska kyseessä oli todellakin kitaristi ihka ensimmäinen rundi, ei tämä ollut täysin ymmärtänyt pitää huolta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Vai olikin liikkeellä muun muassa aivan liian vähäisellä unella ja ravinnolla.
”Se oli ensimmäinen viikko ja olimme Albuquerquessa, New Mexicossa. Paikka oli Armadillo World Headquarters. Se oli klubi, jossa Frank oli äänittänyt melko suositun Bongo Fury -albumin. Se oli tämän historiallisen paikan viimeinen show. Sitä oltiin sulkemassa ja he pyysivät Frankin viimeiseksi esiintyjäksi. Kyse oli isosta klubista, jolla soitimme tuona iltana kaksi settiä. Kaksi ja puoli tuntia per keikka.”
”Olimme etelässä ja lavalla oli 48 astetta lämmintä”, mies jatkaa. ”Olin todella sairas. Minulla oli nestehukka, enkä ollut nukkunut tarpeeksi. Olin siinä kunnossa, että minut piti kärrätä nokkakärryillä lavalle kiipparistin viereen, ja minut köytettiin siihen keikan ajaksi. Minulla oli ylläni vain farkkushortsit ja mukana kulki ämpäri. Sen lisäksi että oksensin kaaressa, peräpäästäni röpötti ruikulia. Se ei ollut hauskaa. Muistan seisseeni siellä yltä päältä kaikenlaisissa ruumiinnesteissä ja minun täytyi vain keskittyä soittamiseen. Minun piti liikutella päätänikin mahdollisimman hitaasti etten putoaisi niille sijoilleni. Kumma kyllä, soitin todella hyvin. Ehkä se johtui siitä, että päässäni ei ollut tilaa ylimääräisille ajatuksille, enkä voinut kuin soittaa.”
Zappa tuli painajaiskeikan jälkeen vastaan takahuoneessa.
”Hei jäbä”, mies tokaisi. ”Näytät tyypiltä, joka on ensimmäistä kertaa kiertueella.”
Kuuntele koko tarina miehen itsensä kertomana tästä:
