Kun Eurooppa potee taas pahimmanlaatuista euroviisukuumetta, on Mr. Lordiltakin kysytty ajatuksia viisuhommista. Asialla on itävaltalainen Mulatschag-media, jonka toimittaja halusi tietää, miltä tuntui nähdä kymmenvuotiaita pikkulapsia Lordin keikalla euroviisuhuuman aikaan. Kokemus ei ilmeisesti ollut pelkästään positiivinen.
Aluksi Mr. Lordi mainitsee, etteivät kymmenvuotiaat tai eläkeikäiset fanit olleet sinänsä mikään uusi juttu – Lordia oli jo aikaisemmin kuunnellut ikähaarukaltaan laaja-alainen yleisö. Euroviisujen myötä kuitenkin katsomoon ilmaantui aiempaa enemmän sellaisia kuulijoita, joita ei kiinnostanut tutustua bändiin Hard Rock Hallelujahia enempää.
”Muistan erityisesti yhden hetken kesästä 2006, kun laskeuduin festarikeikan jälkeen lavalta alas ja kävelin backstagealueen verkkoaidan viertä. Siellä oli yleisöä odottamassa nimikirjoituksia, ja oli tosi outoa nähdä siellä kaikenlaisia isoäitejä lastenlastensa kanssa. Minä kuitenkin valuin verta – feikkiverta, mutta silti – ja minulla oli sarvet päässä, punaiset silmät ja kaikkea sellaista. Ja he vain olivat että jee jee, ihan kuin olisin ollut Elvis tai Jeesus tai jotain. Silloin tajusin, etteivät he ymmärtäneet yhtään, mistä meissä oli kysymys”, Mr. Lordi kertoo haastattelussa.
Laulaja harmittelee, miten nämä samat ihmiset loivat itselleen tietynlaisen mielikuvan siitä, millainen yhtye Lordi on, ja kun todellisuus ei sopinut yhteen mielikuvan kanssa, alkoi tulla nihkeää palautetta.
”Niinpä kun he tulivat keikoille sen yhden biisin takia, siinä olikin pitkät 90 minuuttia keikkaa ennen kuin se kappale esitettiin. Oli paljon verta ja suolenpätkiä ja biisejä perseeseen panemisesta, kaikkea sellaista. Ja sitten he ihmettelivät, miksi Lordi on yhtäkkiä muuttunut tuollaiseksi, eikö yhtyeen pitäisi olla koko perheelle sopiva juttu. Vitut, me emme koskaan ole olleet koko perheen bändi.”
Huomenna sitten nähdään, miten Käärijä selviää omasta viisu-urakastaan. Tulisiko Suomelle toinen euroviisuvoitto? Jännitys tiivistyy!