Metallica-albumin juhlavuoden kunniaksi tehdyssä kahdeksanosaisessa The Metallica Podcast -sarjassa bändin jäsenet muistelivat 1990-luvun alun kiertueitaan ja erityisesti vuonna 1992 järjestettyä Freddie Mercuryn muistokonserttia, joka oli hyvin erilainen kokemus kuin mihin bändi oli omilla rundeillaan tottunut.
”[Lavalle menoa] piti odotella teltassa, joka oli täynnä väkeä headsetit päässä ja kirjoituslevyineen kyselemässä: ’Okei, kuka seuraavaksi? Ai sinä? Kukas sinä olitkaan? Tarvitsetko meikkaajaa?'” laulaja-kitaristi James Hetfield naureskelee muistellessaan televisioidun konsertin menoa kulisseissa.
Metallica sai kunnian aloittaa koko muistokonsertin soittamalla tuoreelta albumiltaan kappaleet Enter Sandman, Sad But True ja Nothing Else Matters. Yleisöä oli pakkautunut Wembleyn stadionille 72 000 henkeä, joten tässä oli yhtyeellä todellinen näytön paikka. Kitaristi Kirk Hammett kertoo, miten koko esitys oli kuitenkin lähellä romahtaa kasaan heti alkumetreillä hänelle sattuneen ”Spinal Tap -hetken” vuoksi: hän oli vielä lavan takana ja saanut juuri kitarateknikoltaan soittimen käteen, kun Hetfield jo näppäili ensimmäiset nuotit ilmoille.
”Käännyin ympäri, hyppäsin jonkun bändin monitorien yli, pujottelin jonkun toisen bändin kamojen välistä ja syöksyin lavalle aivan viime hetkillä soittamaan ensimmäisen sointuni ja polkaisemaan wah-pedaalia”, Hammett kertaa vähältä piti -tilannetta.
”Olin niin innoissani ja yhtäkkiä pääni läpi kulki ajatus: ’Voi luoja, minä mokaan koko homman. Olen väärässä paikassa enkä tiedä, mihin minun pitäisi mennä!'”
”Mutta saimme kuitenkin soitettua kappaleen. Se oli hyvin surrealistinen hetki.”
Bändin mukaan vielä surrealistisempaa oli kuitenkin se, että Hetfield nousi vielä konsertin loppupuolella lavalle Queen-yhtyeen ja Black Sabbathin Tony Iommin kanssa laulamaan Stone Cold Crazy -kappaletta, jonka Metallica oli coveroinut pari vuotta aiemmin. Yhtye oli tästä kunniasta enemmän kuin haltioissaan.
”James, meidän James, Metallican James, lavalla laulamassa Queenin kanssa? Voi hyvää päivää! Se oli ensimmäinen kerta, kun meidät kutsuttiin mukaan johonkin sellaiseen ja olimme siitä todella ylpeitä” rumpali Lars Ulrich muistelee.
