Mtallican vuonna 2003 ilmestynyt St. Anger -albumi on jakanut mielipiteitä jo reilun 20 vuoden ajan. Lars Ulrichin virvelisoundista on jauhettu loputtomiin, ja eivätköhän kaikki ole myöskin tässä kohtaa jo tietoisia siitäkin, että levyltä ei löydy perinteisiä kitarasooloja lainkaan.
Metallicaa 80-luvulla tuottanut Flemming Rasmussen ei edelleenkään tiedä kuinka suhtautuisi levyyn.
”Joka toisella kerralla sitä kuunnellessani tuumin, että ’vittu, tämä on mahtavaa.’ He uskalsivat tehdä jotain uutta, eivät vain kierrättää vanhoja juttuja”, Rasmussen sanoo Daniel Sarkissianin hiljattaisessa haastattelussa. ”Ja sitten toisina kertoina tuumin: ’Tämähän kuulostaa karmeimmalta demoäänitykseltä koskaan.'”
Rasmussenilla on sanansa sanottavana myös niistä kuuluisista rumpusoundeista.
”Toisinaan otan levyn pois lautaselta kymmenen sekunnin jälkeen, toisinaan kuuntelen sen kokonaan läpi”, Rasmussen toteaa. ”Se on melko vaativaa kuunneltavaa. Se virvelisoundi on vitun ärsyttävä, eikö totta?”
Tästä huolimatta Rasmussen puolustaa painokkaasti Ulrichia parjaajilta.
”Ihmiset voivat vihata niin paljon kuin haluavat”, Rasmussen sanoo. ”Siitä on tullut joillekin ihan harrastus. Hän ei ollut maailman paras rumpali, mutta Metallicassa hän on juuri oikeassa pestissä. Ja hän on kehittynyt. Hänestä on tullut parempi ja asiat ovat menneet eteenpäin. On tapahtunut valtavaa kehitystä. Hän on todella, todella hyvä musiikillisesti ja teknisesti.”
