Soundin 11/25 kannessa komeilee mies nimeltä Matti Johannes Koivu. Ansioitunut lauluntekijä julkaisee tammikuussa uuden levyn, ja se onkin miehen ensimmäinen sitten vuoden 2019. Miksi tämä aikaisemmin tasaiseen tahtiin uutta musiikkia tehnyt muusikko oikein katosi takavasemmalle?
Soundin Ari Väntänen otti asiasta selvää ja jututti herraa oikein useamman aukeaman verran. Lue siis alempaa osio pidemmästä artikkelikokonaisuudesta, siinä tähän mysteeriin pureudutaan ihan perusteellisesti. Lehdestä voi sitten lukea loput haastattelusta, ja siinähän riittää asiaa vaikka kuinka: tarinaa tulevasta Pojanpoika-levystä, nykypäivän musiikkialasta, Ultramariini-yhtyeestä ja vaikka mistä.
Missä Matti Johannes Koivu on ollut? Laulaja-lauluntekijän uutta musiikkia odotelleet levittelivät käsiään tämän arvoituksen äärellä yli puoli vuosikymmentä. Isoja asioita akustisen folkin muotoon pakannut Luonnos-albumi ilmestyi kesällä 2019. Siis ennen koronaa, hyvänen aika sentään.
Juuri nyt miehen sijainti on täysin selvillä. Koivu istuu lasiseinäisessä kalliolaisessa kahvilassa samassa pöydässä kanssani ja juo pullosta sitruunasoodaa. Hän kertoo asuneensa pitkään ihan kulman takana ja sanoo, että on kiva tulla piipahtamaan vanhoilla kulmilla.
Puhe asuinpaikoista johtaa havaintoon, että olemme asuneet samaan aikaan Turussa, ja että Koivu on ollut töissä kapakoissa, joissa tapasin istua. Silloin elettiin 2000-luvun alkua, aikaa ennen Koivun Ultramariini-yhtyeen levytysuraa. Baaritiskin molemmin puolin seisseet nuoret miehet eivät voineet aavistaa, että tapaisivat seuraavan kerran keski-ikäisinä, toisissa merkeissä ja toisenlaisessa maailmassa.
Sellaista elämä saattaa olla, jos se vain jatkuu riittävän pitkään. Myöhemmin käy ilmi, että nämäkin ajatukset liittyvät omalla tavallaan Koivun uuteen sooloalbumiin, jonka nimi on Pojanpoika.
Mutta niin, missä Matti Johannes Koivu on ollut? Hänen kahdeksan ensimmäistä soololevyään ilmestyivät vuoden tai parin välein, mutta sitten tuli hiljaista.
– En suunnitellut pitäväni näin pitkää levytystaukoa. Asiat vain menivät tällä tavalla. En missään vaiheessa lopettanut musiikin tekemistä, mutta halusin kyllä laajentaa sitä, mitä teen. Vuonna 2016 aloin tehdä [Soundistakin tutun] Hannu Linkolan ja muun työryhmän kanssa Ylelle historiasarjaa, radiodokkareita modernin Suomen historiasta. Niissä oli paljon tekemistä, tutkimista, haastattelemista ja äänisuunnittelemista.
Koivun radioesseet Tulevaisuuden historia (2017), Oikeudenmukaisuuden historia (2018) ja Keskeneräisyyden historia (2019) löytyvät edelleen Yle Areenasta. Niin löytyy myös ohjelma nimeltä Yle, digikumous ja sinä (2021).
– Yle palkkasi mut vuodeksi tutkimaan omaa digitalisoitumistaan. Yleisradio täytti 95 vuotta ja kirjoitin juhlasarjaa siitä, mitä siellä tehtiin vuosina 1995–2005. Sitä ei ollut kukaan ennen tutkinut.
Mittavien radioprojektien lisäksi Koivu kirjoitti tietokirjan. Merenkulkijoiden hyvinvointityötä käsittelevä Soita, kirjoita, käy talossa! – merimiespalveluiden historia 1870–2020 ilmestyi vuonna 2023.
– Sitäkään aihetta ei ollut koskaan ennen tutkittu, ja työ oli iso. Mutta hyvä kirja siitä tuli. Tutkiminen, kirjoittaminen ja ajatteleminen on sairaan kivaa, ja juuri siksi olen hakeutunut kaikkien näiden juttujen pariin. Nämä ovat olleet kokonaisvaltaista työtä, syväluotaavia historiaan liittyviä projekteja. Rakastan historiaa. Se on ollut mulle tosi tärkeä asia pikkulapsesta asti.
Historia on kiinnostanut Koivua niin paljon, että hän on valmistunut maisteriksi kulttuuri- ja aatehistoriasta. Hänellä on historian ja yhteiskuntaopin opettajan pätevyys ja työpaikka helsinkiläisessä lukiossa. Hän huomauttaa, etteivät hänen kiinnostuksenkohteensa ole lopulta kaukana toisistaan. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että hän on kiinnostunut ihmisistä.
– Ohjelman suunnitteleminen, kirjan kirjoittaminen ja laulujen tekeminen ovat tavallaan samaa asiaa, kirjoittamista ja ajattelemista. Teen tuota kaikkea työhuoneellani, joka on täynnä soittimia. Radiosarjan jakso voi kestää 48 minuuttia ja biisi neljä minuuttia, mutta molemmat ovat aikajanoja, joilla kerrotaan jokin juttu. Ja kumpikin on mysteeri, jonka aikana tapahtuu jotakin, jota en osaa selittää.